Stadionnäyttely

Olympialiikkeen motto on ”nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin”. Muotoilussa on puolestaan painotettu, että vähemmän on enemmän. Stadionnäyttelyssä nämä kaksi kohtaavat. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa?

Muotoilijan perustehtävä on tuottaa uusia ratkaisuja. Aiemmin se on automaattisesti tarkoittanut uusia tuotteita korvaamaan vanhoja ja lisäämään tarjontaa. Muotoilijat ovat kyseenalaistaneet jatkuvan tuotannon kasvun ja esittäneet vaihtoehtoisia menetelmiä ja tapoja tuottaa ja kuluttaa. Stadionnäyttelyssä ei nähdä valmiita kaupasta löytyviä uutuuksia vaan ideoita, konsepteja, uniikkeja esineitä ja tilateoksia. Osallistujia ei ole valittu siksi, että jokainen näyttelyesine olisi mahdollisimman taitavasti viimeistelty. Tärkein kriteeri on valinnoissa ollut ajattelun nopeus, korkeus ja voima.

Liput ja saapuminen

Liike: Fitting Values

Liike: Fitting values.

Suomalaisista vaatesuunnittelijoista koostuvan Liike-kollektiivin Fitting Values on kokemuksellinen näyttelytila, joka havainnollistaa arvovalintoja, joita teemme jokapäiväisen pukeutumisen kautta. Vaatteen vastuullisuuteen vaikuttavien näkökulmien kompleksisuus johtaa tilanteeseen, jossa kuluttaja ei voi enää valita hyvällä omalla tunnolla vain sitä tuotetta, jonka puolesta hän liputtaa. Oman maailmankuvan mukainen valinta saattaa olla vastoin toisen maailmankuvaa. Näyttely koostuu kolmesta osa-alueesta: käsitteellisestä myymälätilasta, kokemuksellisesta sovitustilasta sekä näyttelyvieraita ja asiantuntijoita yhdistävistä tapahtumista.

Riku Toivonen: Kipinä & Leppänen – ruokapöytä

Riku Toivosen Kipinä.

Kipinä tutkii alkukantaisia ja historiallisia tulenteko ja -hallintatapoja sekä sitä, miten niitä voidaan hyödyntää nykyaikaisessa valaistuksessa. Projektin ytimessä on tarina keinovalon evoluutiosta. Tuli tarvitsee jatkuvaa ylläpitoa, ja niin tarvitsevat nämäkin vuorovaikutteiset esineet. Kokeellisten esineiden ja epätavallisten mutta intuitiivisten ja leikkisien keinojen avulla Riku Toivonen tutkii sähkövalon hallintatapoja. Tuoteperheeseen kuuluu neljä tulen innoittamaa menetelmää ja prototyyppiä.

Kun puu jätetään vuosikausiksi ulos, ilmasto ja ilman kosteus aiheuttavat sen lahoamisen, jonka seurauksena puuhun syntyy kuvioita. Jokainen runko lahoaa eri tavalla, joten jokainen puukappale on uniikki ja omalla tavallaan kiinnostava. Lahopuun luontaista epätäydellisyyttä korostavaan Leppänen-ruokapöytään on käytetty romumateriaaleja. Pöytä on helppo koota liu’uttamalla jalat runkoon ja kiristämällä muutama pultti. Purettuna pöydän saa pakattua ja kuljetettua litteässä muodossa.

Simona Kliuciute: UPCYCLING TEXTILES

UPCYCLING TEXTILES -projektissa on kehitetty tee se itse (DIY) -kone, jonka avulla voi tehdä hylätyistä tekstiileistä laadukkaita köysiä, joita voi käyttää moneen eri tarkoitukseen, esimerkiksi uusien esineiden raaka-aineena. Projektin tavoitteena on kehittää tekstiilien uusiokäyttöprosessia kuluttajatasolla ja jakaa siitä tietoa yhteiskuntaan.

Installaatioon kuuluu käsikäyttöinen kone ja köysinäytteitä. Kävijät pääsevät kokeilemaan konetta ja valmistamaan itse köysiä.

Maija Leskelä: Onko värillä muotoa?

Maija Leskelän installaatio etsii yhteyksiä värien ja muotojen välillä. Hänen kiinnostuksen kohteena ovat väriyhdistelmät, valon ja varjon vaihtelut, muodot sekä materiaalit, joiden kautta värien keskinäisiä suhteita voidaan tarkastella. Installaatio on kokoelma väritutkielmia, jotka ovat osa hänen maisterin opinnäytetyötään Aalto-yliopistossa. Tutkimuksen taustalla vaikuttavat Josef Albersin, Le Corbusierin, Margrethe Odgaardin sekä Hella Jongeriuksen värikokeilut ja -teoriat. Esillä olevat väritutkielmat ovat syntyneet vapaana virtaavan luomisprosessin kautta.

KOTITÖITÄ – HOMEWORKS

Aalto University x Fiskars Group

Ei ole mitään mitä ei voisi tehdä kotona. Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijoiden toteuttamia tutkielmia tarpeellisista kodin esineistä.

Opettajat: Nathalie Lautenbacher, Simo Puintila

Opiskelijat: Stanislaw MacLeod, Anne Hirvonen, Yitzu Hsiao, Natalia Ruiz Román, Anurag Sarda, Zihao Xie, Songye Wang, Emma Sivusalo, Aleksi Peltonen, Niklas Alenius, Johanna Tarkiainen, Aarni Tujula, Tim Moesgen, Joona Järvinen, Tuuli Latvala, Emma van Dormalen, Laura Kytömäki, Aura Latva-Somppi, Bingdie Huang, Alicia Romero, Amedeo Martines, Linnea Kilpi, Miia Lötjönen, Joel Levander, Iines Niemelä, Jussi Alanen, Julia Strand, Milja Kalliokoski, Julius Rinne, Jeae Chang, Salla Luhtasela, Jenna Schenyer

Inni Pärnänen & Marianne Huotari: Piilo – yksityinen tila

PIILO – yksityinen tila on kooltaan ja muodoltaan muunneltavissa oleva tilanjakaja. Perusajatuksena on luoda yksityinen ja rauhallinen tila julkisille alueille, työpaikoille tai kotiin. Tilanjakaja koostuu loputtomasti yhdistettävistä skaalattavista osista, jotka muodostavat geometrisen kuvion. Käytetty materiaali on PAPTICia, joka on paperinomainen puukuidusta valmistettava kotimainen innovaatio. Koska materiaali on läpikuultava, valo muuttaa tilanjakajan olemusta ja korostaa rakenteen muodostamaa kuviota. Pinta-alaltaan suuri kokonaisuus on purettavissa ja mahtuu pieneen laatikkoon.

Installaation materiaalin tarjoaa Paptic ja laserleikkauksen on toteuttanut Merocap Oy.

Posliinitehtaan ihmiset: Ihmisen jälki -astiasto

Ihmisen jälki -astiasto.Kiiltävä ja sileä posliiniastiapinta tuo mieleen puhtauden ja täydellisyyden. Kun sormet tai huulet jättävät jälkensä juomakuppiin, meitä tekee mieli pyyhkiä ne pois ja palauttaa täydellisyys hävittäen jäljet kontaktista epätäydelliseen, ohimenevään lihallisuuteen. Emme halua tietää, ketkä ja kuinka usein juomakuppiin ovat koskeneet ennen meitä.

Ihmisen jälki -astiasto syntyi tehtaan tuotantolinjalla. Se on käsineet kädessä työskentelevien työntekijöiden tekemä. Heidän työkäsineensä sormenpäät upotettiin kobolttisuolaan. Työntekijöiden kosketusjälki jää näkymättömäksi ennen kupin polttoa, ja poltettaessa koboltti muuttuu tummansiniseksi. Tällä tavalla pöytäposliini säilyttää heidän kosketuksensa, paljastaen ”inhimillisen tekijän” merkityksen teollisessa tuotannossa. Astiat syntyivät keraamikon ja antropologin yhteistyössä, kun tutkittiin erilaisia tietolajeja ja työn arvoa.

KAJO

Päivi Keski-Pompun valaisin Kajo-näyttelystä.

Näyttely esittelee 12 Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin laitoksen kolmannen vuosikurssin opiskelijan keväällä 2020 suunnittelemaa valaisinta.

Valaisimissa on käytetty kierrätettyä messinki- ja kuparilevyä sekä Optogan Lilly80 AC-ledkomponenttia. Suunnittelussa on huomioitu materiaalin arvokkuus, kestävyys ja valmistusperinteen vaaliminen. Näyttelyssä nähdään kattaus jalka-, katto- ja pöytävalaisimia.

Sekä kupari että messinki ovat kauniita materiaaleja. Niiden värit säihkyvät uusina, muuttuvat ilman kanssa kosketuksissa vähitellen ruskeaksi ja kupari edelleen patinoituu vihertäväksi ajan kuluessa. Osassa messinkivalaisimia on käytetty erityistä metalliseosta, joka säilyttää messingin sävyn eikä patinoidu ajan saatossa.

Kupari- ja messinkilevyjä on helppo työstää ja liittää, niiden rikkaat väri- ja tekstuurivaihtoehdot ovat visuaalisesti kauniita ja materiaali erittäin pitkäikäistä. Ledit ovat ekologisia, sillä niillä on hyvin pitkä käyttöikä ja pieni virran kulutus verrattuna perinteisiin valonlähteisiin.

Valo on välttämätöntä näkemiselle. Valonkajo keskellä pimeyttä symboloi toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Se luo oman tilansa ja kokoaa siinä olevat yhteiseen kokemukseen.

Kiitokset Aurubis Finland Oy, Optoga AB ja Helsinki Design Week.

Tutustu tekijöihin

Eri Shimatsuka: Inner Flower

Installaation aiheena on ”sisäinen kukka”. Eri Shimatsuka uskoo, että meillä jokaisella on sisällämme ainutlaatuinen kukka, jota kastelemme ja kasvatamme koko elämämme ajan. Tällä hetkellä kohtaamme uusia haasteita, ja nyt on aika kunnioittaa, arvostaa ja ihailla ihmisten erivärisiä ja -muotoisia kukkia, hän sanoo. Installaatiossaan hän ilmentää sisäisen kukan kauneutta tekstiilien ja piirustusten muodossa. Teos koostuu seitsemästä miniryijystä, yhdestä isosta ryijystä ja maalauksista. Villaryijyt on valmistettu huolellisena käsityönä Intiassa Finarten kautta. Miniryijyn voi asettaa tuolin päälle tai ripustaa taiteeksi seinälle.

Heidi Uppa & Apaar Tuli: Value Shop

Value shop.

Interaktiivisessa Value shop -ostos- ja äänestyskokemuksessa yhdistyvät fiktio ja kriittinen ruokamuotoilu. Se heijastaa yhteiskuntaa, jossa olemme muuttuneet kansalaisista kuluttajiksi ja jossa monimutkaiset kysymykset on yksinkertaisttu polarisoituneiksi vaihtoehdoiksi. Tässä teoksessa valintoja tehdään valitsemalla kustakin tuotteesta se vaihtoehto, jota kannattaa. Tehty valinta vaikuttaa laillisena äänenä suorassa demokratiassa. Yhdistämällä äänestyksen ruokaostoksiin meiltä vapautuu enemmän aikaa kulutukseen keskittymiseen ja talouskasvun ylläpitoon.

Kävijät voivat tutustua Value Shop -konseptiin interaktiivisena äänestyskokemuksena. Pakkausten tekstit tuovat esiin monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia jännitteitä. Etikettien mustavalkoiset, yksinkertaistetut vaihtoehdot korostavat käsiteltävien aiheiden ilmeistä monimutkaisuutta. Value Shop näyttää mihin olemme yhteiskuntana kenties menossa ja miten tällainen tulevaisuuden skenaario vaikuttaa demokraattiseen prosessiin.

Henri Judin: Delusions  

Mitä tapahtuu, kun todellisuuden ja harhan rajapinta kohtaavat, kun emme voi luottaa omiin aisteihimme?

Optisia harhoja on käytetty kautta historian niin muodissa, arkkitehtuurissa kuin taiteessa. Delusions on näyttely, joka kokoaa muotoilija Henri Judinin töitä vuosilta 2014–2020. Työt ovat saaneet innoituksensa optisista harhoista ja siitä, kuinka optisia harhoja voi käyttää osana huonekalusuunnittelua. Näyttelyn tarkoituksena on osoittaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kiinnitä erityisesti huomiota reaktioosi, kun todellisuus saa takaisin entisen muotonsa.

Tuotteet edustavat tämän päivän minimalismia. Päämateriaalina on kestävä ja 100-prosenttisesti kierrätettävä jauhemaalattu teräs, jota eri tavoin muotoilemalla on toteutettu sarja mielenkiintoisia ja ajattomia esineitä.

Pekka Harni: Seitsemän istuinta

Pekka Harni: Seven istuinta.Johdonmukaiset materiaalien ominaisuuksia noudattavat rakenteet, purettavat, koottavat ja muunneltavat rakenneosat, jotka voidaan kuljettaa ja varastoida tilaa säästäen sekä kierrättää ja lajitella lopuksi erillisinä materiaalijakeina ovat seurausta huolellisesta suunnittelusta näiden tuolien elinkaaren kaikissa vaiheissa.

Osa näistä seitsemästä tuolista ovat rakenteellisia kokeiluja, joita ei ole tarkoitettu tuotantoon sellaisenaan. Kaksi tuoleista on ollut tuotannossa. Vanhin nojatuoli on vuodelta 1983, uusin vuodelta 2020. Vähemmästä voidaan tehdä enemmän, vähemmällä raaka-aineiden ja energian kulutuksella, kestävää kauneutta unohtamatta.

Bloft Design Lab: Merestä mereen -projekti

Merestä mereen -projektissa tutkitaan merimuovijätteen hyödyntämistä 3D-tulostimen tulostusraaka-aineena. Projekti on osa Helsingin kaupungin Itämerihaasteen nopeita kokeiluja. Kokeilun lopputuloksena tulostetaan Romu Shapes -muotoilijaduon Elvis Muhosen ja Ron Repon suunnittelema Matkaaja SUP-lauta rannoilta ja merestä kerätystä muovijätteestä. Projektilla pyritään löytämään konkreettinen, taloudellisesti kestävä ja kansainvälisesti skaalattava menetelmä muovin lähikierrättämiseen. Bloft Design Lab esittelee projektin keskiössä olevan 3D-suurtulostimen, joka julkaistaan open source -periaatteiden mukaisesti vuoden 2021 aikana. Bloft Design Lab koostuu valmistuvista Metropolia AMK:n muotoiluopiskelijoista Atte Linnasta ja Ville Ojalasta.

ULKOGALLERIASSA

Social seating

Suunnittelija Jasper Morrison kutsui 18 muotoilijaa ensimmäiseen Fiskars Village Art & Design Biennaleen vuonna 2019. Kuten Morrisonilta sopii odottaa, oli briiffi yksinkertainen: suunnittele ja rakenna penkki.

Näyttelyn nimi, Social seating luo vastakohdan tämän vuoden social distancing -teemalle. Toivottavasti voimme pian taas jakaa yhteisen istuimen.

Suunnittelijat: Michel Charlot, Jens Fager, Martino Gamper, Thélonius Goupil, Klaus Hackl, Simo Heikkilä, Maria Jeglinska, Harri Koskinen, Wataru Kumano, Cecilie Mantz, Michael Marriot, Aino Michelsen, Hugo Passos, Julien Renault, Stafford Schmool, Keiji Takeuchi, Karin Widnäs, Sosuke Nakabo.

Nomen Nescio 2020: Tila

Nomen Nescio on minimalistista estetiikkaa ja arvoja kunnioittava muotoilustudio.

Ajatonta muotoilua sekä kestävää kehitystä edustava unisex-vaatemallisto on Nomen Nescion ydin.

Tila on Nomen Nescio studion Helsinki Design Weekillä lanseeraama urbaani mini-talo konsepti. Tila on samanaikaisesti avoin sekä suojaisa. Tila on paikka viipyilyyn ja rentoutumiseen. Vaaleat kosketukseltaan pehmeät puupinnat sekä isoista ikkunoista siivilöityvä valo luovat tilaan rauhaa ja harmoniaa.

Tilaan suunnitellut kalusteet, piensisustustuotteet sekä tekstiilit ovat osa Nomen Nescion uutta minimalistiseen elämäntapaan keskittyvää kotimallistoa. Tilassa käytetyt materiaalit ovat tarkoin harkittuja, ensiluokkaisia sekä ekologisesti kestäviä. Kaikki on suunniteltu karsien, korostaen olennaista.

Aino Favén: Kuinkas sitten kävikään? 2019

Kuinkas sitten kävikään on monien tarinoiden teos. Osat on leikattu käytetyistä muovipulloista ja -pakkauksista, jotka ovat sisältäneet shampoota, hoitoaineita, pesuaineita, voiteita, tuulilasin pesunesteitä, virvoitusjuomia, saippuaa.

Aino Favén aloitti työn materiaalin keräilyllä. Hän pesi, poisti etiketit, leikkasi ja ompeli soikioita yhteen ja sommitteli niistä syntyvää maisemaa. Favén kiinnitti huomion siihen, miten kertakäyttöisiä pakkauksia varten on kehitelty mitä kauneimpia materiaaleja, helmiäispintoja, läpikuultavuutta ja värejä, jotka kaupan hyllyillä houkuttelevat ostajaa.

Teoksessaaan Favén haluaa häivyttää materiaalien arkisuutta kuitenkin toivoen, että katsoja tunnistaa ja löytää  lähemmässä tarkastelussa tuttuja asioita jokapäiväisestä elämästä.

Caracara: Tatit, 2020

Caracaran Tatit-installaatio.

Tatit-installaatio koostuu sienirihmastoista kasvatetuista objekteista ja betoniosista, jotka ilmentävät luonnon ja ihmisen välistä keskustelua. Sienirihmat viittaavat tulevaisuuteen, jossa luonnon omat prosessit ovat vieneet voiton vahingollisista toimintatavoistamme ja luoneet entistä harmonisemman rinnakkaiselon. Tässä muutoksessa sienet ovat johtavassa roolissa, koska ne edustavat organismia, jonka voi kasvattaa kestävistä materiaaleista ja joka hyödyntää tuotannon aikana jätettä sekä tuottaa sivutuotteena ruokaa.

Caracara on helsinkiläinen työhuone, jossa luodaan taide- ja design-installaatioita yhteiskunnan tuottamasta biojätteestä. Työhuonetta vetävät muotoilija ja materiaalien valmistaja Aleksi Vesaluoma ja muotoilija ja hienopuuseppä Aleksi Puustinen.

Ateljé Sotamaa: Meteoriitti

Meteoriitti on Ateljé Sotamaan suunnittelema uniikki ja ekologinen kolmikerroksinen asuinrakennus Kontiolahdella. Ulkoapäin se on kuin musta taianomainen hahmo metsän siimeksessä. Sisältä rakennus on  vaalea, monimuotoinen ja intiimi kudelma toisiinsa avautuvia tiloja. Meteoriitin keskellä on korkea tila, jonka huipulla oleva suuri kattoikkuna kehystää esteettömän näkymän taivaalle. Rakennuksen halki, 7 metrin korkeudella, leijuu katamaraaniverkko, jossa voi asukkaat voivat kellua.

Meteoriitti on valmistettu kokonaan CLT-levystä ja sen eristeenä toimii ilma. Se on sitonut itseensä 59 488 kiloa hiilidioksidia. Talon ilmanvaihto on painovoimainen.

Antrei Hartikainen: Seitikki

Puuseppämestari ja muotoilija Antrei Hartikaisen veistoksellinen SEITIKKI-installaatio tutkii valon olemusta, tilassa ja veistoksena. Valo on utuinen ja unenomainen. Valonlähteitä kannatteleva rihmasto kurottautuu reunoilla lähes kahden metrin korkeuteen ja laskeutuu keskellä laaksoksi. Teoksen sorvatut puiset, sienimäiset lakit ovat lähes kaikki erilaisia. Valon säteet siivilöityvät niiden hiekkapuhalletuilta pinnoilta läpi. Sisälle kätkeytyvä heltta veistää maahan valorenkaan.

Tumma, dramaattinen ja villiintynyt teos yhdistää käsityötä, kuvanveistoa ja muotoilua. SEITIKKI-valaisininstallaatio on tehty yhteistyössä Saas Instruments -valaisinyrityksen kanssa. He lähtivät projektiin uteliaan ennakkoluulottomasti ja auttoivat teoksen LED- tekniikan toteutuksessa.

Pia Männikkö: Midsummer Night’s Dream, 2020

Pia Männikön työskentelyn lähtökohtana ovat kehollisuus, tila ja niiden vuorovaikutus toisiinsa. Kehollinen yhteys katsojan ja teosten välillä on Männikölle tärkeää. Hän pyrkii rakentamaan tilanteita, joihin katsoja voi uppoutua ja astua sisään.

Kesäyön unelma koostuu kahdesta yksinkertaisesta elementistä –  pelastuspeitoista ja tuulettimesta, jonka puhallus saa kevyen kultaisen peitteen liikkeeseen. Syntyy illuusio aalloista ja auringon säteistä. Olympiastadionilla Männikön kultainen installaatio on sijoitettu näyttelyn loppusuoran päähän ja siellä se palkitsee jokaisen maaliin tulleen.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..