Weekly Studio: Petteri Masalin, Fiskars

Tässä kuussa Weekly Studio esittää jotakin hieman erilaista. Käymme nimittäin Fiskarsin tutkimus- ja kehitysyksikössä Petteri Masalinin juttusilla kyselemässä kuuluista oranssikahvaisista saksista, muotoilun etiikasta ja miksi loppukäyttäjät eivät koskaan testaa Fiskarsin tuotteita.

Kouluttauduit alun perin metallialalle ja teolliseksi muotoilijaksi. Kertoisitko vähän taustastasi?

Kun oli kuudentoista, tykkäsin tosi paljon autoista. Pidin varsinkin autojen korjaamisesta. Yksi kavereistani oli töissä autokorjaamolla, joten menimme sinne joka viikonloppu. Kaverini teki siellä lentokoneita ja minä lamppuja, koska halusin huoneeseeni lampun enkä löytänyt kaupoista haluamaani. Siitä se alkoi.

Kun olin 21-vuotias, päätin hakea metalliartesaanilinjalle ja ihmeekseni pääsinkin sisään. Siellä keskitytään täysin käsin tekemiseen luonnoksista lopputuotteeseen ja tuotannon suunnitteluun. Valoin paljon käsin niiden kolmen vuoden aikana. Minulla on vielä paljon kuppeja, pöytiä ja tuoleja, jotka valmistin opiskeluaikana.

Sen jälkeen hain saman oppilaitoksen teollisen muotoilun linjalle. Olin taas yllättynyt, että pääsin, ja siitä se alkoi. Suurin ongelmani on se, että teen liian nopeasti. En tykkää jäädä samaan tilanteeseen tai paikkaan liian pitkäksi aikaa. Siksi aloitin jo opiskeluaikana oman yrityksen. Päivisin kävin koulua ja iltaisin suunnittelin omia tuotteita. Samaan aikaan olin töissä kahdessa muussa yrityksessä. Neljä vuotta oli kiireistä, mutta myös hauskaa aikaa.

Oliko metallialan ja teollisen muotoilun opiskelussa paljon eroa?

Niissä oli itse asiassa paljon samaa. Muotoilun puolella tehdään enemmän luonnoksia ja konseptointia. Siellä puhutaan paljon enemmän väreistä ja muotojen hahmottamisesta sekä tasapainottamisesta. Sitä on joskus vaikeaa selittää, mutta hyvä ja selkeä muotoilu syntyy kaikkien näiden ominaisuuksien yhdistämisestä.

Teit teollista muotoilua, sinulla oli oma yritys ja olit töissä kahdessa muussa yrityksessä. Olitko myöhemmin vielä töissä Roclalla?

Sitä ennen olin töissä Done Informationilla, joka ei silloin ollut muotoiluyritys. Johdin teollisen muotoilun puolta, missä myytiin muotoilua ja tuotteita yrityksille. Hoidin veneitä, lamppuja, panssarivaunuja ja hitsauslaitteita. Tein miljoonaa eri asiaa, tapasin paljon asiakkaita ja opin paljon.

Siis hetkinen. Suunnittelitko sekä veneitä että panssarivaunuja että hitsauslaitteita?

Ei, ei, ei se ihan niin ollut. Olin enemmän tekemisissä designin ja projektinhallinnan kanssa. Tehtäväni oli miettiä, millainen design-konsepti sopi millekin asiakkaalle.

Ajattelinkin, että täytyy olla aikamoiset muotoilutaidot, jos osaa tehdä noita kaikkia!

Yleensä tein paljon isojen kokonaisuuksien muotoilua. Pidän isoista projekteista, ja siksi menin töihin kyseiseen yritykseen. Oli kyllä aika ärsyttävää, kun minulle tultiin valittamaan jostakin tietystä väristä tai muodosta. En koskaan ollut mukana alusta lähtien. Minut kutsuttiin vain korjaamaan juttuja, ja siksi menin töihin Roclalle.

He soittivat minulle, ja minusta tuli yrityksen ensimmäinen oma suunnittelija. Viihdyin siellä melkein seitsemän vuotta erilaisissa tehtävissä konseptisuunnittelusta teollisen muotoiluun. Samoihin aikoihin Mitsubishi osti Rocla ja aloin tehdä myös Mitsubishin projekteja. Sitten Fiskarsilta soitettiin. Suunnilleen samalla viikolla Mitsubishi pyysi minua Tokioon vetämään muotoiluyksikköä. Mitsubishi on valtava ja hieno yritys, mutta sillä on aika samanlainen historia kuin Fiskarsilla. Onhan se toki paljon isompi yritys kuin Fiskars…

Olet kuitenkin täällä Fiskarsilla etkä Tokiossa.

Niin, minun piti jäädä Suomeen, koska perheeni on täällä.

Mitsubishi tunnetaan Japanissa yhtä hyvin kuin Fiskars Suomessa.

Minäkin muistan oranssit sakset lapsuudestani, koska tätini harrastivat ompelua, mutten tiennyt, että niitä teki suomalainen yritys.

Yksi tärkeimpiä tehtäviämme on edelleen varmistaa, että ihmiset yhdistävät Fiskarsin tuotteet oikeaan valmistajaan.

Tuotteet kuitenkin tunnistetaan todella hyvin ja niitä käytetään uskollisesti, vaikka brändiä ei tunnistettaisikaan. Moni yritys antaisi paljon saavuttaakseen saman.

Tuo on varmaan totta. Suomessa joka kodissa on noin seitsemät Fiskarsin sakset.

Minua kiinnostaa tietää, miten yrityksen sisäinen filosofia toimii varsinkin T&K-näkökulmasta. Olette saaneet lahjaksi mielettömän perinnön, mutta onko se myös kirous? 

Muistan ensimmäisen työpäiväni Fiskarsilla. Tunsin yrityksen historian ja monta tarinaa, mutta siinä vaiheessa T&K oli hyvin pieni yksikkö ja rooliini kuului sen laajentaminen. Paineiden vuoksi ensimmäinen puolitoista vuotta oli minulle vaikeaa aikaa. En tahtonut missään nimessä vahingoittaa brändiä.

Taakka poistui hartioiltani, kun voitimme ensimmäisen kerran Red Dot -palkinnon. Sain ikään kuin siunauksen työlleni. Uusien tuotteiden työstäminen on vaikeaa. Fiskarsin DNA näkyy selkeästi oranssikahvaisissa saksissa, mutta teemme myös paistinpannuja, kirveitä ja oksasaksia eli monia eri tuotteita. DNA on vaikeaa siirtää paistinpannuun, mutta tiiminä meidän pitää oppia ja viestiä, mitä se merkitsee kaikissa suunnittelemissamme tuotteissa.

Yksinkertaisten tuotteiden suunnittelu on todella haastavaa. Muotoilijat miettivät aina uusia muotoja ja lisäävät loputtomasti yksityiskohtia. Jos yksityiskohtia on liikaa, tuote on vaikea valmistaa. Tämä on osa muotoilun taitoa. Pitää osata lopettaa ajoissa. Muotoiluun kuuluu, että pitää suunnitella koko prosessi: valmistusmenetelmä, yhteistyökumppanit, materiaalit ja käyttäjien sekä markkinoiden näkemys tuotteesta.

Kertoisitko vähän T&K-prosessista ja millaista ajattelua sen taustalta löytyy?

Yleensä prosessi alkaa ihmisistä eli tuotteen käyttäjistä. Uskon myös, että sisäinen uteliaisuus ajaa T&K:ssa työskenteleviä. He haluavat visioida ja tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tiimini työstää parhaillaan tuotteita vuosille 2019 ja 2020. Kolme vuotta on pitkä aika vetää projektia, ja sinä aikana voi tapahtua miljoonia asioita.

Voin sanoa omalta osaltani, että otan ihan liikaa valokuvia. Minulla on puhelimessa noin 10 000 kuvaa, ja se toimii minulle tietopankkina. Minulla on käsitykseni eri kulttuureista, mikä on tärkeää, koska Fiskars toimii muuallakin kuin Suomessa. Tuotteita käytetään ympäri maailmaa, ja siksi pitää matkustaa ja ottaa selvää, mitä ruoka- ja pihakulttuureissa tapahtuu. Miten Koreassa syödään? Tai Espanjassa. Tai Yhdysvalloissa. Matkoilla altistuu monille erilaisille asioille, ja niistä jokin saattaa vaikuttaa myöhemmin tuotteeseen, mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta prosessista kuin pelkästä trendien haistelusta.

Haastattelua tehdään testikeittiössä, ja ulkona meillä on testipiha. Haluan tiimini tietävän, mitä pitää suunnitella, ja siksi he tekevät ruokaa ja hoitavat pihaa melkein joka päivä.

Siitä minun pitikin kysyä. Tiimisi vastaa keittiö- ja pihatuotteista, joten sinulla täytyy olla tietoa, ei ehkä asiantuntemusta, prosesseista, jotta osaatte suunnitella hyviä välineitä.

Tämä juuri on keskeinen muotoilufilosofiani. Minun pitää tietää, mitä suunnittelen. Sanoisin, että jokaisen tuotteen suunnitteluun liittyy paljon tutkimusta ja opiskelua. Tiimini on opiskellut puutarhanhoitoa nyt kuusi vuotta. Hortonomi Lotta Lindholm avustaa meitä tutkimuksessa, leikkaamisessa, istuttamisessa ja erilaisten maa-ainesten ymmärtämisessä. Multahan on erilaista Suomessa ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa.

Sama koskee keittiötä. Michelin-tähdellä palkittu kokki Sasu Laukkonen on osa tiimiämme. Hän tulee auttamaan kerran kuussa. Teemme hommia myös hänen ravintolassaan. Haluan tietää, mihin aikaan he aloittavat työt aamulla, miten päivä sujuu ja miten tuotteemme palvelevat.

Testaatte siis tuotteita erilaisissa keittiöissä, ei vain kotiolosuhteissa?

Kyllä vain. Tietenkin tutkimme, millaista on laittaa ruokaa kotona, mutta ihmiset toimivat eri tavoin. Sasu edustaa kokkaamisen huippua, mutta pitää tietää, mistä aloittaa. Hän käyttää työntekijöineen monia prototyyppejämme ja kertoo, jos ne eivät toimi tai jos niistä ei pidetä. Se pitää ottaa huomioon, mutta kyseessä on kompromissi, koska tavallinen käyttäjä suhtautuu asiaan eri tavalla.

Entä muut tilat? Teettekö prototyypit täällä?

Kyllä, kaikki prototyypit tehdään täällä. Teemme edelleen osan niistä käsin, mutta suurin osa tehdään 3D-tulostamalla. Täällä on kaikki tarvittava prototyyppien 3D-tulostamiseen, ja yleensä ensimmäiset printataan ulos varhaisessa vaiheessa. Teemme joka päivä luonnoksia. Se on osa prosessiamme, mutta prototyyppi on hyvä saada kokeiluun nopeasti. Se on paras tapa tietää, miltä esine tuntuu kädessä ja miten se toimii käytännössä. Testikeittiö on mainio asia. Voimme tulla tänne kokeilemaan ja selvittämään toimivuuden.

Rakennuksessa on myös iso testilaboratorio.

Millaisia testejä tuotteille tehdään ennen lanseerausta?

Niitä testataan paljon.

Testaus alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa. Suoritamme ”miljoonan kierroksen testauksen”, eli esimerkiksi veitsellä leikataan vähintään miljoona kertaa. Esineitä pudotellaan eri kulmista, jotta saadaan selville, miten ne rikkoutuvat. Yhdessä testissä altistetaan tuote 10 vuoden auringonpaisteelle kahdessa päivässä, jotta nähdään, miten auringonvalo vaikuttaa materiaaleihin. Teemme suola- ja astianpesukonetestejäkin. Paljon erilaisia testejä!

Testauksen pointtina on varmistaa, etteivät tuotteiden käyttäjät joudu testaajiksi. Meidän pitää tietää etukäteen, miten, miksi ja milloin mikä tahansa tuotteen yksityiskohta rikkoutuu. Fiskars ei kikkaile. Tähtäämme siihen, että tuotteet kestävät 40, 65 ja jopa 100 vuotta. Sakset ovat paras esimerkki. Niitä ei tarvitse heittää pois.

Fiskarsin muotoilustrategia sisältää vahvasti eettisen näkökulman. Kuinka paljon eettistä vastuuta se jättää sinulle yksittäisenä muotoilijana?

Joudun esimerkiksi miettimään, kuinka paljon materiaalia käytän. Kuinka iso tuote on ja kuinka paljon pakkausmateriaalia se vaatii. Voiko materiaalia säästää vaikka senttimetrinkin. Yksittäinen muotoilija voi, ja meidän pitää, ottaa huomioon kaikki mahdollinen.

Löysin sitaattisi vuodelta 2007, kun suunnittelemasi Roclan ”Humanic Reach Truck” voitti Fennia Prize -palkinnon. Sanoit silloin, että ”muotoilun tärkeimmät osa-alueet ovat käytettävyys, käyttövarmuus, selkeys ja toimivuus”. Oletko samaa mieltä nyt 10 vuotta myöhemmin?

Kyllä. Todellakin.