Weekly Studio: Eero Aarnio

Eero Aarnion retrospektiivinen näyttely alkaa Designmuseossa huhtikuussa. Crystal Bennes vieraili sitä ennen miehen kotistudiossa Veikkolassa juttelemassa huumorin merkityksestä, uusien materiaalien ihanuudesta ja ikuisesta pyrkimyksestä ongelmanratkaisuun.

Eero Aarnion retrospektiivinen näyttely alkaa Designmuseossa huhtikuussa. Crystal Bennes vieraili sitä ennen miehen kotistudiossa Veikkolassa juttelemassa huumorin merkityksestä, uusien materiaalien ihanuudesta ja ikuisesta halusta ratkoa ongelmia.​

Onpa hieno talo!

Suunnittelin talon vuonna 1987. Se ei ollut vaikeaa, koska olin sitä ennen jo suunnitellut ja rakentanut yhden. Löysin kaksi nuorta huippuammattilaista rakentamaan. Työ alkoi maaliskuussa, ja ennen kesää rakennus oli melkein valmis. Siinä on metallirunko, ja loput rakenteista ovat puuta. Talo on yhdessä tasossa, kuten näet, eikä kovinkaan monimutkainen. Rakensin työhuonelaajennuksen kymmenisen vuotta sitten lisäämällä vähän tilaa talon toiselle puolelle. Tilaa saa lisättyä tarpeen mukaan.

Katsoessani ympärilleni huomaan, ettei työhuoneessasi ole tietokonetta.

Ei olekaan. Minulla ei ole tietokonetta. En tarvitse sitä. Tietokoneeni on täällä päässäni. Teen kaikki luonnokset tässä piirustuspöydän ääressä suoraan mittakaavaan. On ihan erilaista suunnitella mittakaavassa. Ihmiset ovat sanoneet, että töistäni näkee, ettei niitä ole suunniteltu tietokoneella. Viivani on elävämpi ja orgaanisempi.

Voin tehdä kaiken kolmiulotteisena. Pallotuoli oli ensimmäinen täydessä koossa tekemäni prototyyppi. Meneehän siihen aikaa, ja se vaatii tilaa ja oikeat työkalut. Nykyisin prototyypit tehdään tehtaalla tietokoneelta. Tuotan hyvät piirustukset, joiden perusteella puuseppä voisi valmistaa esineen, mutta nykyisin homma hoidetaan eri tavalla. Kaikki tehdään tietokoneella.

©VEERA KONSTI

Design-museossa avataan kohta retrospektiivinen näyttelysi. Oletko tehnyt yhteistyötä kuraattoreiden kanssa tai vaikuttanut näyttelyyn muulla tavoin?

Enimmäkseen en ole vaikuttanut näyttelyyn. Jos laatisin oman näyttelyn, se olisi hyvin erilainen.

Millä tavalla oma näyttelysi olisi erilainen?

No, se olisi hauskempi. Oikeasti! Pidin vuonna 2003 itse suunnittelemani näyttelyn Taidehallissa. Helsingin Sanomien mukaan se oli kesän paras näyttely Helsingissä. Näyttely lähti kiertämään maailmaa ja päätyi jopa Mexico Cityyn, missä sitä kävi katsomassa yli 50 000 ihmistä.

©VEERA KONSTI
©VEERA KONSTI

Miksi huumori on sinulle niin tärkeää?

En osaa sanoa. Ehkä jonkinlainen hauskuus tekee designista kiinnostavampaa. Tai ehkä ihmisten on huumorin varjolla helpompi ottaa design vastaan.

Onko huumori osa sinua tai jotenkin sisäänrakennettua?

Ehkäpä. Ehkä se on minussa sisäänrakennettuna. En ole pessimisti vaan optimisti, ja se näkyy töissäni. Tykkään tehdä hassuja asioita. Se on paljon vaikeampaa kuin huonekalujen suunnittelu ja siksi myös kiinnostavampaa.

©VEERA KONSTI

Aiemmassa haastattelussasi olet sanonut, että pidät tuolien suunnittelusta, koska ne ovat kaikkein vaikeimpia. Miksi ajattelet niin?

Kyllä vain, tuoli on ehdottomasti vaikein suunniteltava. Tuoli on suunniteltu jo niin monta kertaa, ettei siihen ole helppoa löytää uutta sanottavaa. Nykyisin on onneksi olemassa uusia materiaaleja ja menetelmiä, joilla voi toteuttaa asioita uusilla ja erilaisilla tavoilla.

Tuolin suunnittelu ei siis ole vaikeaa tekniseltä kannalta vaan koska se on niin kaikenkattavaa?

Kyllä, juuri niin. Emmekä me ole mitään yhden koon ihmisiä. Jotakin uutta on aina tehtävissä.

Tämä liittyy erääseen toiseen asiaan, josta haluan kysyä: innostuksestasi muovin käyttöön. Suomalainen design on yleensä yhtä kuin luonnon materiaalit, kuten puu, mutta sinä olet suunnitellut jo pitkään muovista.

Kyllä, olen käyttänyt muovia jo pitkän aikaa. Jännää, että otit tämän puheeksi, koska olen palaamassa taas puuhun nyt, kun käytettävissä on uusia työstömenetelmiä – puun muotoilu on taas kiinnostavaa. Olen esimerkiksi tehnyt kokeiluja puisen [Martelan tuottaman] tilanjakajani kanssa pienemmässä mittakaavassa ja koivusta. Se koostuu kahdesta erillisestä osasta, jotka liimataan yhteen. Tein ensin yksi-yhteen-piirustuksen, joka siirrettiin tietokoneelle CNC-koneella muotoilua varten. Aiemmin puusta ei pystynyt tekemään tällaisia muotoja. Nautin yhä enemmän työskentelystä uusilla menetelmillä.

©VEERA KONSTI

Kyse ei siis ollut siitä, ettet olisi pitänyt puusta materiaalina, vaan että sen käyttö oli rajoitettua?

Kyllä, juuri niin. Olen aina sanonut, että uudet ideat muuttavat muotoilua. Uudet tekniikat ja materiaalit antavat tilaisuuden luoda monia uusia ja ihmeellisiä asioita.

Innostutko siis edelleen uusista materiaaleista?

Totta kai! En kuitenkaan aloita prosessia siitä, että haluaisin käyttää tiettyä uutta tai erikoismateriaalia. Suunnittelu alkaa mielikuvituksesta ja unelmista, ja koska olen tehnyt tätä työtä niin pitkään, pystyn yleensä toteuttamaan unelmani. Tiedän jo jotakin monista eri materiaaleista, ja minulla on yhteyksiä moniin yrityksiin.

©VEERA KONSTI
©VEERA KONSTI

Tunnetko, että työsi liittyy perinteiseen suomalaiseen estetiikkaan?

Minusta Suomen paras designmuseo on kansallismuseomme. Esi-isämme, jotka menivät metsään ja rakensivat sinne talonsa ja tekivät omat työkalunsa, suunnittelivat parhaat designesineet. Heillä oli kaikkein parhaat ideat. En osaa sijoittaa omaa työtäni mihinkään kohtaan esteettistä perinnettä.

Haluatko urasi aikana vielä saavuttaa jonkin erityisen tavoitteen vai työskenteletkö orgaanisesti?

Makaan sohvalla ja luen. Vartissa mieleeni tulee puolen tusinaa ideaa siitä, mitä haluaisin tehdä. En kuitenkaan mitenkään ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisin. Matkustelemme paljon, ja hotellihuoneet ovat yleensä todella ärsyttäviä. Tavarat avainkorteista valaistukseen on aina sijoitettu väärin. Kohtaan jatkuvasti juttuja, jotka osaisin tehdä paremmin kuin miten ne on tehty aiemmin. Kaikki alkaa ongelmasta. Se on designin ydin.

 

Englannista suomeen kääntänyt Virve Juhola.

©VEERA KONSTI

Weekly Studio –sarjassa vieraillaan muotoilijoiden työtiloissa.