Weekly Studio: Berry Creative

Liukumäkeä pitkin Habitareen! Timo ja Kaisa Berry auttoivat Messukeskusta juhlistamaan 100-vuotista toimintaansa 25 metriä pitkällä Liuku-teoksella. He kertovat Weekly Studiolle elämäntyöstään, jossa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla bisnes, graafinen suunnittelu ja ympäristötaide.

Teitte vähän aikaa sitten Messukeskuksen pihalle ison interaktiivisen teoksen. Miten se syntyi?

Timo Berry: Olemme tehneet monta vuotta luovaa suunnittelua, mutta toinen vahvuutemme on Kaisan taustaan pohjaava ympäristötaide. Messukeskus otti meihin yhteyttä, koska siellä haluttiin juhlistaa 100-vuotista toimintaa taideteoksella ja olimme tehneet sinne aikaisemmin sateenvarjoinstallaation.

Kaisa Berry: Sateenvarjot keräsivät paljon suosiota Habitare 2015 -messuilla, joten meillä oli jo hyvät suhteet Messukeskukseen. Projektin toinen käynnistäjä oli Messukeskuksen säätiö. Messukeskuksen etupiha on tylsä, joten toimeksiannon ideana oli herättää sitä eloon taideteoksella.

Saitteko tarkan briiffin?

Timo: Briiffi oli todella avoin. Asiakkaat eivät yleensä ole tottuneita ostamaan taidetta, joten tässä tapauksessa ei ollut paljon väliä, kutsummeko työtämme muotoiluksi vai taiteeksi. Esitimme asiakkaalle kuitenkin kysymyksiä heidän missiostaan, strategiastaan ja liiketoimintatavoitteista.

Kaisa: Missionsa lisäksi Messukeskus haluaa tarjota ihmisille kohtaamispaikan ja yhteisiä kokemuksia. Ideamme perustuu myös näihin asioihin.

Timo: Asiakas ei tiennyt tarkasti, mitä halusi, joten pidimme workshopin, jossa käytiin läpi yrityksen missiota ja strategiaa oikean tavoitteen määrittämiseksi. Emme lähteneet vain luomaan taideteosta. Workshopissa pureuduttiin siihen, mitä työllä loppupeleissä on tarkoitus saavuttaa, ja sen kautta päädyimme projektiimme.

Kaisa: Loimme kolme erilaista konseptia. Meillä oli useita vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja muotoja kyseiseen paikkaan, ja asiakas valitsi niistä yhden.

Palkattiinko teidät eikä kuvanveistäjää siksi, että asiakas halusi strategista analyysia taideteoksen lisäksi?

Timo: Strategia on minusta häilyvä käsite, mutta sen tarkoitus oli siis selventää asiakkaan tarve. Muotoilijat osaavat sen homman paremmin kuin taiteilijat. Suunnittelemme paljon yrityksille, joten meillä on valmis metodi, joilla sparrata asiakkaita. Kun alamme esittää kysymyksiä, asiakas tajuaa, että voimme auttaa selvittämään todellisen tarpeen. Tällaisia toimeksiantoja meillä yleensä on.

Olen tekemisissä taiteilijoiden, arkkitehtien ja muotoilijoiden kanssa, ja muotoilijat ja arkkitehdit keksivät aina parhaat keinot laajentaa alkuperäistä briiffiä.

Timo: Keskustelemme tästä paljon, koska olemme virallisesti ”taiteilijoita” eli kuulumme Suomen Kuvanveistäjäliittoon, mutta taustaltamme löytyy enemmän muotoilua. Minusta suurin ero on siinä asenteessa, jolla taiteilijoita usein koulutetaan. Kaisa voi olla eri mieltä. Taiteilijat opetetaan ilmaisemaan itseään ja muotoilijat ymmärtämään asiakkaan tarve ja palvelemaan sitä.

On kiinnostavaa, että studiossanne on nämä kaksi haaraa. Perinteisempi puoli kattaa luovan suunnittelun ja toinen puoli ympäristö- ja maisemataiteen. Onko tämä jako teille strateginen valinta vai peilaako se kiinnostuksen kohteitanne? 

Kaisa: Aluksi osaamisalueemme olivat aika erillään. Minä tein ympäristötaidetta ja Timo graafista suunnittelua. Nykyisessä toimistossamme kaikki liittyy paljon läheisemmin yhteen, ja minusta poikkitaiteellisuudesta on meille paljon hyötyä. Verkkosivuiltamme voi vaikuttaa, että yritämme tehdä kaikkea, mutta näin ei ole. Hoksaamme aika hyvin, mitkä projektit sopivat meille ja mitkä eivät. Uskon, että työntekijämmekin arvostavat mahdollisuutta osallistua poikkitaiteellisiin projekteihin. Graafiset suunnittelijamme ovat usein mukana ympäristötaideprojekteissa.

Onko jako auttanut vai haitannut asiakashankintaa?

Timo: Kaksijakoisuuden osalta sanoisin, että se on toisaalta ongelma ja toisaalta ei. Asiakas, joka haluaa hyvin tarkasti määritellyn tuotoksen, ei tule meidän puheillemme, ellei kyse ole ympäristötaiteesta, aikakauslehden ilmeestä tai brändäyksestä. Jos asiakas haluaa hyvin valmiin ratkaisun, emme ole oikeat tekijät siihen. Toisaalta olemme onnistuneet saamaan asiakkaita, jotka tietävät, ettei pidä rynnätä suoraan ratkaisuun vaan tutkia ongelmaa tarkasti ensin.

Vuosien myötä olemme kehittäneet yrityksille sopivan muotoilumenetelmän, jonka avulla pureudumme yhdessä niiden missioon, onnistumisiin ja henkilöstöön. Vasta tämän prosessin jälkeen kannattaa alkaa keskustella ratkaisujen muotoilusta. Jos asiakas haluaa vain osan ratkaisusta, vaikka verkkosivut tai logon, eikä halua käydä läpi näitä prosesseja, asiakas ei sovi meille. Mutta täytyy sanoa, että minä olen se analyytikko ja Kaisa on intuitiivinen taiteilija.

Kaisa, sanoit, että tiedät jo kokemuksesta, mitkä projektit sopivat ja mitkä eivät. Kerro millainen projekti esimerkiksi ei tule kysymykseen?

Kaisa: Emme tuota tapahtumia. Meitä on tässä toimistossa 10 ihmistä, ja tiedämme hyvin, missä olemme hyviä. Isot juhlat eivät ole meidän juttumme.

Timo: Minusta on kyse enemmän siitä, miten asiakas suhtautuu asiaan. Ei ole mitään erityistä alaa tai projektia, jota emme haluaisi tehdä. Teemme mielellämme yhteistyötä ja muodostamme tarvittaessa projektikohtaisen tiimin.

Miten työmenetelmänne on kehitetty?

Timo: Se on ollut jatkuva oppimisprosessi. Minut opetettiin suunnittelijana miettimään värejä ja muotoa, mutta lisäksi opetettiin, että “tiedän paremmin kuin asiakas ja suunnittelijana minulla on visio, ei asiakkaalla”. Mietin aina, mihin tämä asenne perustuu.

Poimin ideoita projektin edetessä. Suosikkifoorumini on LinkedIn. Kuulostaa ehkä oudolta suunnittelijalle, mutta siellä leviää rutkasti hyödyllistä tietoa.

Kaisa: Vaikka Timo rakastaa analysointia, niin mietimme paljon myös asioiden tuntua ja emotionaalista ja fyysistä vaikutusta. Meillä on herkkyyttä muotoilun kummankin osa-alueen suhteen.

Olette toimineet yhdessä Berry Creative -yrityksenä kesästä 2017 lähtien. Mikä sai perustamaan uuden toimiston?

Kaisa: Timolla oli aiempi yritys, jossa minäkin olin töissä, mutta projektini olivat aika erillään graafisesta ja strategisesta suunnittelusta. Vuodesta 2017 lähtien olemme pistäneet kaiken yhteen, jotta voimme toimia poikkitaiteellisesti.

Timo: Olemme tehneet projekteja opiskeluajoista lähtien. Silloin teimme yhdessä ympäristötaidetta. Olemme tehneet samaa jo parikymmentä vuotta, mutta toimeksiannot ovat kasvaneet ja nyt niistä saa rahaa.

Kaisa: Olen luennoinut osa-aikaisesti Aalto-yliopistossa, ja opiskelijat kysyvät usein, miten saamme niin kiinnostavia toimeksiantoja. Vastaukseni on, että ensimmäiset kymmenen vuotta maksoimme itse materiaalit ja haimme lupia asentaa juttuja puistoon. Siitä ei tullut rahaa, vain kuluja. Jossakin vaiheessa aloimme saada pieniä apurahoja materiaaleihin, ja eräänä päivänä vain löimme läpi ja aloimme ansaita rahaa. Teimme pitkän aikaa ilmaista työtä ennen kuin se tapahtui.

Timo: Meille menee aika hyvin, kun ajattelee, että meitä kumpaakin motivoi enemmän uteliaisuus kuin bisnes. Studio on uteliaisuutemme hedelmä.

Toimisto on siis viimeisin kehitysaskel uranne tässä vaiheessa?

Timo: Jotakuinkin niin, kyllä.

Onko se hyvä kehys haluamillenne projekteille vai onko seuraavien viiden vuoden sisällä tulossa muutoksia?

Kaisa: On niin paljon tekemistä, emmekä pystyisi tämän kokoluokan projekteihin kaksistaan. Tiimityö on tarpeen, kun haluaa tehdä isoja projekteja.

Timo: Haluan kasvattaa ymmärrystämme tekemisestämme, asiakkaistamme ja loppukäyttäjistä sekä työmme kontekstista ja rakentaa sitten isomman tiimin, joka osaa vastata näihin kysymyksiin entistä paremmin, jotta ylitämme taitotasomme. Tämä on seikkailu.

Mitä teillä on tällä hetkellä työn alla?

Kaisa: Meneillään on isoja aluekehitysprojekteja, joissa yhdistämme brändäystä, maisema-arkkitehtuuria ja ympäristötaidetta, mikä on todella kiinnostavaa.

Timo: Tarkastelemme myös alueen sosiaalista kulttuuria ja kulttuurin rakentamista.

Kaisa: Meillä on paljon toimeksiantoja tällä hetkellä, ja tämä syksy on ollut erityisen kiireinen. Käyn koko ajan rakennustyömailla. Moni hanke valmistuu kohta.

Timo: Autamme muutamaa asiakasta strategisessa brändäyksessä ja julkaisuissa. Minulla on työn alla myös postimerkki, joka pitäisi viimeistellä. Eli paljon erilaisia juttuja.

Jutellaan seuraavaksi studion tilasta ja työkulttuurista.

Kaisa: Meillä on 250 neliömetriä, mutta käytämme siitä studioomme vain puolet. Täällä toimii myös arkkitehtitoimisto, tutkimusyritys, freelancer-suunnittelija, pari viestinnän asiantuntijaa ja verkkokehittäjä. Olemme yrittäneet tuoda yhteen tietynlaisia ihmisiä tietyiltä aloilta. He eivät välttämättä kuulu yritykseemme, mutta meillä on vahva yhteys.

Timo: On helpompaa vaihtaa ja testata ideoita, kun kaikki ovat samassa tilassa. Teemme kovasti töitä, jotta saamme muodostettua sopivan tiimin, vaikka kaikki sen jäsenet eivät toimisi yrityksemme sateenvarjon alla.

Jutteletteko päivittäin vai vain projektien yhteydessä?

Timo: Tervehdimme ja kahvittelemme joka päivä.

Kaisa: Syömme lounaat yhdessä.

Timo: Kun asiakkaalla on joku ongelma, on helppo pyytää kollegaa vilkaisemaan ja kertomaan näkemyksensä. Asiat voivat lähteä siitä kehittymään.

Kaisa: Studion keittiö on sen sydän. Pöydän ääressä istuu usein syömässä kymmenkunta ihmistä. Tykkään nykyisestä tilasta, mutta unelmani on raffimpi teollinen tila, missä on tilaa valmistaa juttuja.

Pitikin kysymäni, että onko teillä työpajaa.

Kaisa: Teemme prototyyppejä, mutta studiolla ei voi tehdä puutöitä.

Timo: Eikä valaa betonia. Päämateriaalimme studiolla on pahvi.

Missä likainen työ siis tehdään?

Timo: Kotipihalla.

Hassua, että työ aina valuu kotiin, vaikka käytössä olisi 250 m2:n toimisto!

Kaisa: Testasimme Messukeskuksen installaation kattoa omalla pihalla.

Timo: Meillä on kotona kaikki sähkötyökalut, joten jos pitää rakentaa jotain, teemme sen yleensä kotona. Olisi mahtavaa, jos studiolla olisi työpaja. Siinä tapauksessa haluaisin mennä kotiin vain katsomaan lapsia.

Opetat myös Aalto-yliopistossa, Kaisa. Tukeeko opettaminen muuta työtäsi vai onko se erillinen projekti?

Kaisa: Halusin opettaa, koska se on hyvä tapa pysyä kärryillä nuorten ajattelussa. Se on hyvä tapa myös löytää työntekijöitä! Timo opiskelee lukemalla paljon, mutta minä käyn usein luennoilla yliopistolla. Sekin on hyvä resurssi pysyä kärryillä yleisellä tasolla.

Timo: Opettaminen on hyvä tapa oppia, koska se vaatii selkeyttämään omaa ajattelua, jotta voi jakaa tiedon muille.

Tunnutte kumpikin omistautuneen elinikäiselle oppimiselle.

Kaisa: Ehdottomasti. Olen oikeastaan oppija. Opettelemme ja opiskelemme koko ajan.

Timo: Uteliaisuus ajaa meitä kumpaakin.

Voisitteko vielä kertoa, miten yleinen ilmapiiri Suomessa on kehittynyt siitä, kun aloititte työt. Sekä alan että asiakkaiden käsityskyvyn kannalta.

Kaisa: Ensinnäkin Helsingissä ja Suomessa tapahtuu todella paljon tällä hetkellä. Ilmapiiri, jossa työskentelemme, on todella innostava, ja minusta tuntuu, että meitä kuunnellaan.

Timo: Minusta on palkitsevaa, kun asiakkaamme tukeutuvat erilaisiin lähteisiin ja menetelmiin, koska se avaan heidän silmänsä uusille ideoille. He eivät tule pyytämään omaa lehteä vaan ovat entistä valmiimpia ensin miettimään, mitä todella tarvitaan. Sitten tutkitaan useita vaihtoehtoja. Heillä on avoimuutta harkita useita luovia ratkaisuja. Vaikka asiat muuttuvat, tekemistä riittää silti. Olimme viime vuonna mukana artikkelissa, joka käsitteli vuoden 2018 tekijöitä. Siinä on omat osiot sisustus-, tekstiili-, kalustesuunnittelijoille ja niin edelleen. Me olemme ihan lopussa Muut-osiossa. Meistä on hienoa olla ”muiden” joukossa, koska ei ole väliä, suunnitteleeko tuoleja, tekstiilejä vai brändejä. Ainut, mikä merkitsee, on työn vaikutus asiakkaaseen ja loppukäyttäjään.