Weekly Abroad: Luova johtaja Esa Matinvesi

Esa Matinvesi on filosofiaan kallistunut graafinen suunnittelija. Weeklylle hän kertoo viestijän vastuusta, siitä miksi digitaalinen ja printti eivät ole kaksinapaisen skaalan eri laidoilla ja miten suunnittelija yrittää ymmärtää maailmaa.

Esa Matinvesi on filosofiaan kallistunut graafinen suunnittelija. Weeklylle hän kertoo viestijän vastuusta, siitä miksi digitaalinen ja printti eivät ole kaksinapaisen skaalan eri laidoilla ja miten suunnittelija yrittää ymmärtää maailmaa.

Graafinen suunnittelija ja luova johtaja Esa Matinvesi on ensimmäinen haastattelemani suunnittelija, joka muitta mutkitta mainitsee Wittgensteinin. “Siteerataakseni Wittgensteinia”, hän sanoo, “‘kieleni rajat ovat maailmani rajat’. Olen ajatellut tätä paljon, etenkin muutettuani toiseen maahan, ja työskennellessäni kahden maailman ja kielen välissä.”

Puhumme siitä, miten Matinvedestä tuli johtava digitaalinen suunnittelija Soapboxille, viestintätoimistoon, jonka asiakaskuntaan kuuluu kansainvälisiä poliittisia instituutioita ja ajatushautomoita. Mahdollisena työnantajana, Soapboxin antama arvo ideoille ja niistä viestimiselle, kiinnitti Matinveden huomion. Yrityksen slogan onkin “luovaa viesintää ideoista, joilla on merkitystä.”

Verkkosivu Clean Air Fundille.

Matinvesi ei ajattele, että graafisessa suunnittelussa digitaalinen ja painettu tai kuvat ja teksti asetettaisiin vastakkain, vaan kaikki on viestintää sen loputtomissa erilaisissa muodoissa. Siksi Wittgenstein. “Se miten esitämme tietoa, oli se visuaalista tai pelkkää tekstiä, on a ja o.”

“Ihmisten ajatuksia yhteiskunnasta muokkaa se, minkälaisia viestejä he vastaanottavat. Kun viestitään jostain tärkeästä tiedosta, on suunnittelijalla valtava vastuu esittää se niin tarkasti kuin mahdollista.”

Matinvesi päätyi graafisen suunnittelun pariin melko perinteistä reittiä pitkin: ensin ammattikoulututkinto audiovisuaalisesta viestinnästä ja sitten työpätkiä Helsingin Sanomissa ja Stora Ensolla. Haettuaan ja päästyään Taideteolliseen korkeakouluun – inspiroiduttuaan teiniaikojensa idolista EGSistä – Matinvesi päättikin lähteä suorittamaan kandidaatin tutkinnon Lontooseen. Hän päätyi Central Saint Martinsiin 2009, mutta ei kestänyt kauaa, kun työt freelancerina veivät mennessään ja hän työskenteli yhtä paljon kuin opiskeli.

Yksi opiskeluaikojen projekteista oli suunnitella iPad-aplikaatio vasta julkaistulle lehdelle. Projekti johti kahden vuoden työrupeamaan vanhempana suunnittelijana yhdessä viime vuosien menestyneimmistä brittilehdistä: miesten tyyli ja kulttuurilehti PORTissa.

Central Saint Martinsin jälkeen Matinvesi jatkoi työskentelyä lehdessä samalla jatkaen visuaalisen suunnittelun maisteriopintoihin Royal College of Artiin.

Metafora EU:n sisäiselle siirtolaisuudelle

“Vitsikästä kyllä, opinnot molemmissa kouluissa Lontoossa veivät tekemistä kohti designin taiteellisempaa laitaa, ja halusinkin todella nähdä löytäisinkö oman paikkani sieltä”, hän sanoo. “Mutta lopulta tajusin, että minua kiinnostaa eniten työskentely yritysten parissa ja niiden ongelmien ratkaiseminen.”

Tämä oivallus sai Matinveden siirtymään digitaalisen suunnittelun pariin, ja työhön The Timesissa sekä CNN Digitalissa, kunnes hän päätyi nykyiseen työhönsä Soapboxille. Matinvesi haluaa ratkoa ongelmia monialaisesti, ja nykyisten asiakkaiden monimutkaiset ongelmat tarjoavat siihen täydellisen tilaisuuden.

Yksi viimeisimmistä asiakkaista on Oxfordin yliopiston tutkimusryhmä, joka on paneutunut EU:n sisäiseen muuttoliikkeeseen. Projektin briiffi oli oli luoda digitaalinen työkalu, joka esittää tutkimuksen löydökset yksinkertaisesti ja ainutlaatuisesti. Tutkimuksen aihe on poliittinen kuumaperuna ja monimutkaisen, poliittisesti latautuneen tiedon käsittely toi tekemiseen lisähaasteen.

Verkkotyökalu kertoo EU:n sisäisistä muutoista. Sen asiakas oli  Oxfordin yliopiston Reminder-projekti.

“Kun aloimme puhua asiakkaan kanssa heidän tutkimustuloksistaan, oli avainasemassa EU:n sisäisen muuttoliikkeen valtava monimutkaisuus; on mahdotonta puhua yhdestä näkökulmasta linkittymättä moneen muuhun.”

Lopulta Matinvesi tiiminsä Joe Millerin, Eléonore Bonnetin, Graham Mayn ja Amanda Forseyn kanssa suunnitteli verkkosivun, jonka konsepti peilasi tutkimustulosten monimutkaisuutta. Sivulla kävijä voi muun muassa valita oman matkansa erilaisten tietojen perusteella ja liikkumista sivulla seurataan evästeiden avulla. Niiden avulla pystytään luomaan kartta, jossa näkyy, missä päin sivustoa eri kävijät ovat vierailleet – luoden metaforan unionin sisäisille muutoille.

Lontoolainen koulutus

Matinvesi on itsekin muuttanut EU:n sisällä ja kysyn, miten hän ajattelee brexitin vaikuttavan hänen uraansa tai elämäänsä muuten:

“Työskentelen niin kansainvälisessä ja vapaassa ympäristössä, ettei mitään vaikutusta päivittäiseen elämääni ole ainakaan vielä ollut. On todella harmillista, että tämä maa tekee tällaisen karhunpalveluksen itselleen, mutta tiedän, että minä en tule olemaan tämän uhri. Tulen pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, ja jos paska osuu tuulettimeen, voin aina palata kotiin.”

Matinvesi myös muistuttaa, että luovan työn tekeminen Lontoossa oli ahtaalla jo ennen brexitiä. Ja kaupunkin kiihkeä, joskin kilpailtu, graafisen suunnittelun kenttä tarjoaa paljon etuja.

Yhdentoista Lontoossa vietetyn vuoden aikana Matinvesi on osallistunut sadoille luennoille. Muutama viikko sitten ohjelmassa oli poikkeuksellisesti taloustieteilijä Paul Krugmanin luento, yleensä Matinvesi suosii kollegoiden esitelmiä suunnittelutöistään.

“Saint Martinsissa meillä oli aivan loistava kurssi nimeltä ‘kontekstuaaliset opinnot’, jossa käsiteltiin kaikkea muuta maailmassa kun suunnittelua. On mahdotonta tehdä hyvää työtä, jos ei ymmärrä, mihin asiayhteyteen se liittyy. Siksi pyrin jatkuvasti oppimaan jotakin uutta tästä maailmasta.”