Kirsti Sivén: “Asuintalo ei saa olla huutomerkki”

Arkkitehti Kirsti Sivén suunnitteli suunnitteli Meritullinkadun ja Pohjoisrannan kulman asuintalot osaksi vanhaa kaupunkiympäristöä. Kurinalainen suunnittelu näkyy lopputuloksen vaivattomuutena.

Arkkitehti Kirsti Sivén suunnitteli suunnitteli Meritullinkadun ja Pohjoisrannan kulman asuintalot osaksi vanhaa kaupunkiympäristöä. Kurinalainen suunnittelu näkyy lopputuloksen vaivattomuutena.

Kirsti Sivén, millainen oli rakennusten suunnittelun lähtötilanne?

Oli ainutlaatuinen tilaisuus saada näkyvä ja arvokas tontti suunniteltavaksi, ja työtä tehtiin tehtävän edellyttämällä vakavuudella. Mutta sehän täytyy aina tehdä niin, että se ei näy lopputuloksessa tuskana! Tiesin, että tuohon paikkaan eivät sovi kontrastit. Tuolloin oli vielä vallalla ajatus, että jos vanhaan ympäristöön tehdään uusi rakennus, sen pitää näkyä ja reilusti. Minusta asuintaloihin pitää suhtautua niin, että ne muodostavat kokonaisuuden – ei niin, että jokainen on huutomerkki. Tässä kohteessa piti miettiä, miten tehdä uutta rikkomatta vanhaa, ja että uusi on kuitenkin omanalaisensa. Lähdemme töissämme aina kaupunkiympäristöstä. Silloin suunnittelu on kurinalaista: miten rakennus tulee ympäristönsä kaveriksi ja näyttää hetken päästä siltä, että on aina ollut siinä.

Kirsi Sivenin mukaan näkyvä ja arvokas sijainti oli sellainen, ettei siinä ollut varaa epäonnistua. Rakennustekniikan näkökulmasta ahdas paikka oli haastava.

Kuinka lähdit purkamaan haastetta?

Jouduin pohtimaan sitä, mitä muutenkin olen urallani joutunut miettimään: mitkä ovat arkkitehtuurissa niitä ominaisuuksia, jotka ovat olemassa muodista ja ajasta riippumatta. Yksi perustavanlaatuinen asia on niinkin yksinkertainen kuin seinän ja aukotuksen suhteet. Tutkin muun muassa Engelin suunnittelemien vanhojen rakennusten mittasuhteita Helsingin keskustassa. Meritullinkadun kaava oli onneksi viritetty niin, että kerroskorkeus oli tavanomaista nykykorkeutta suurempi. Näin ikkunoille saatiin hyvin vertikaalinen ilme, jota on vielä korostettu jyrkkien vesipeltien avulla. Korkea pohjakerros on ikään kuin kivijalusta, vaikka se on itse asiassa tehty korkeatasoisista betonielementeistä – betonistakin saa esteettisesti aikaa kestävää. Rappaus oli itsestäänselvyys tuossa ympäristössä.

Mikä suunnittelussa oli haastavin kohta?

Talon kulmasta tein useita versioita. Korttelilla oli asemakaavassa poikkeuksellinen tylppä kulma. Yritin sovitella siihen ensin erkkeriä, mutta en saanut sitä syttymään. Sitten sain oivalluksen, että kadun päälle ulokkeena tuleva suora kulma irrottaisi uuden rakennuksen vanhasta tupakkatehtaan talosta, joka oli hallitseva. Juha Leiviskä hyvin oivaltavasti sanoi, että nurkkaratkaisu naulitsee Kruununhaan kaupunginosan paikoilleen.

Talojen ikkuna-aukotuksen mittasuhteet lainaavat vanhojen talojen rivistöstä Helsingin Esplanadilla.

Mikä suunnittelukohteessa oli erityistä tai poikkeuksellista?

Yksityinen omistaja rakennutti talot vuokra-asunnoiksi. Kun sai tehdä isoja asuntoja, haimme sisätiloihin vanhojen isojen asuntojen charmia. Esimerkiksi sisääntulo avartuu halliksi, josta on pariovien kautta näkymät läpi asunnon. Asuntosuunnittelussa yritämme aina saada vähän enemmän irti perusarkkitehtuurin keinoin, esimerkiksi avata valoakseleita ja näkymiä. Tässä oli hyvät mahdollisuudet tehdä sitä. Sisätilojen materiaalimaailmassa ei ole mitään ylellistä ja kallista, mutta tilasuunnittelu ja muutama harkittu korkeatasoinen detalji toimivat. Toisaalta asuntoihin piti sijoittaa sellaisia mukavuuksia, kuten sauna. Vanhoissa asunnoissa ei myöskään ole parvekkeita, ja oli haaste tehdä ne niin, että ne eivät riko kaupunkikuvaa. Nyt ne on piiloteltu massan sisään. Pihajulkisivut ovat aivan erilaiset, siellä aukeaa vapaampi maailma.

Toisessa rakennuksista, osoitteessa Pohjoisranta 2, on myös kaksikerroksisia asuntoja.

Mihin olet erityisen tyytyväinen?

Talon ikkunamaailmaan, ikkunoiden detaljeihin ja yleisilmeeseen. Saimme myös vaativan detaljiikan teknisesti toimimaan. Muun muassa räystäät ja pellitykset suunniteltiin huolellisesti. Tuolloin myös kauheasti pelättiin, ettei rapattu talo kestä tuollaisessa paikassa merenrannassa. Nyt, yli 20 vuoteen, sitä ei ole vielä kertaakaan maalattu. Pääsääntöisesti olen ollut aina ohi kulkiessa siihen tyytyväinen – ei ole tullut sellaista oloa, että tuommoinenkin on tullut tehtyä.

Pohjoisranta 2 asuinrakennus.
Rakennuksen vapaa muoto innoitti epätavalliseen peltikasetointiin sisäpihalla.

Mitä tämä kohde opetti?

Tämän projektin oivallukset liittyivät tähän tonttiin, eivätkä ole siksi yleispäteviä, mutta detaljiikkaa jäi. Tutkimme silloin hyvin tarkkaan esimerkiksi rappausta – haluan, että suunnittelemani rakennukset ovat myös teknisesti kestäviä. Sisäpihalla käytimme hiukan epätavallista peltikasetointia. Näitä olemme voineet hyödyntää muissakin töissä myöhemmin.