Säveltäjä suunnitteli itselleen piilopaikan joutenoloa varten

Ilmari Mäenpäälle säveltäminen on äänen muotoilua, joka avaa näkymän muotoiluun ja arkkitehtuuriin. Koska Suomessa on liian kylmää katsoa tähtitaivasta tai pilvien liikettä tuntitolkulla, suunnitteli säveltäjä Olokolon, tilan joutenololle. Muotoilullaan hän haluaa avata näkymän ja olotilan, sekä tehdä koko muotoilun sitä kautta huomaamattomaksi. 

Ilmari Mäenpäälle säveltäminen on äänen muotoilua, joka avaa näkymän muotoiluun ja arkkitehtuuriin. Koska Suomessa on liian kylmää katsoa tähtitaivasta tai pilvien liikettä tuntitolkulla, suunnitteli säveltäjä Olokolon, tilan joutenololle. Muotoilullaan hän haluaa avata näkymän ja olotilan, sekä tehdä koko muotoilun sitä kautta huomaamattomaksi. ​

Mimmi: Hei, mitä kuuluu?

Ilmari: Ajattelin nuorena, että viimeistään keski-ikäisenä ihmisellä tulee olla kaikki, mitä on saadakseen. Että voisi vain fiilistellä päivät pitkät ja säveltää sen, mitä mieleen tulee. Että olisi vapaa taloudellisista huolista ja sidoksista. Hieman toisin on käynyt: päivät ovat vähän liian pitkiä, kiire ja ympäristön vaatimukset tuntuvat vain lisääntyvän. Rahaa tulee, mutta niin meneekin. Optimistisena ja idealistisena ihmisenä ajattelen kuitenkin joka vuosi, että juuri tänä vuonna haaveeni seesteisestä elämästä viimein toteutuu. Saa nähdä.

Mimmi: Kerrotko hieman itsestäsi?

Ilmari: Mieluiten olisin säveltäjä. Uusia ihmisiä kohdatessani, jätän nykyään kertomatta muusta alasta kuin siitä, mitä kulloisenkin ihmisen kanssa teen. Olen huomannut, että suurimmalle osalle moninainen työnkuvani menee aivan överiksi.

Mimmi: Olet säveltäjä, jolla on paljon muutakin sanottavaa. Mistä haluat ihmisten muistavan sinut?

Ilmari: Ilman muuta säveltämisestä ja taiteesta. Ilman taidetta, perhettä ja ystäviä elämä on itselleni miltei merkityksetöntä. Keski-ikäisenä jo ajattelee, että ei oikeastaan ole väliä, muistaako kukaan. Pääasia on, että saisi elää suurimman merkityksen tarjoamaa elämää juuri tässä ja nyt. Uskon myös, että säveltäminen on kaiken sen taustalla, mitä nykyään teen. Leonardo da Vinci oli lapsuuden suurin ihanteeni, ehkä se jäi visio jäi kantamaan.

Mimmi: Olet suunnitellut Olokolon erityisesti joutenoloa varten. Mikä oikein on Olokolo?

Ilmari: Olokolo on olemiseen suunniteltu tila. Tein ensimmäisen olotila-rakennuksen itselleni mietiskelypaikaksi. Suomessahan on aivan liian kylmää katsoa tähtitaivasta, revontulia tai pilvien liikettä tuntitolkulla keskellä talvea. Myös kesäisin pihanurmella joutenoloa viettävää aikuista pidetään outona. Unohdamme taivaan merkityksen. Se on ikkuna äärettömyyteen, siinä missä meren horisonttikin on ääretön.

Mimmi: Mistä kaikki sai alkunsa? Mitkä olivat olokolon suunnittelun suurimmat haasteet?

Ilmari: Suurin haaste oli saada valmistajia ymmärtämään, mitä tarkoittaa tinkimätön viimeistely ja detaljit. Jos ajattelen Olokolon monivaiheista matkaa valmiiksi tuotteeksi, tuskin enää tekisin Olokoloa muuta kuin itselleni.

Mimmi: Miltä Olokolossasi näyttää?

Ilmari: Olokolo avaa näkymän luontoon. Haluan häivyttää koko rakennuksen ja tehdä sen merkityksettömäksi. Olokolon orgaaninen muotokieli on inspiroitunut kotiloista, myyristä ja muista luonnon perusmuodoista. Olokolon muotokieli sulauttaa sen luontoon kuuluvaksi, kuin pakurikääpä koivun runkoon. Haluan avata näkymän ja olotilan, sekä tehdä koko muotoilun sitä kautta huomaamattomaksi.

Mimmi: Jos nyt haluaisin ostaa itselleni Olokolon, niin millaisen Olokolon myisit minulle mieluiten ja miksi?

Ilmari: Haluan tarjota sellaisen Olokolon, joka on rakas. Esineillä ei ole mitään merkitystä, jos ne on tehty jonkun muun syyn, kuin yksilön tarpeen ja rakkauden vuoksi.

Mimmi: Suunnittelemaasi Olokoloa on sijoitettu mitä ihmeellisimpiin luonnon paikkoihin. Mikä niistä erityisesti on jäänyt mieleen? Miksi?

Ilmari: Leif Segerstamin tilaama leppäkertun kuosiin tehty Olokolo ei voinut olla jäämättä säveltäjän mieleen. Samoin puussa olevat Olokolot ovat oma lukunsa, kuin myös autiolle saarelle palasista koottu Olokolo.

Mimmi: Haluat haastaa myös perinteisen asumisen tavat ravistelemalla omistamisen oletettua kaavaa ja tuomalla helpotusta asuntopulaan. Keksit hirsisen miniasunnon, jonka esimerkiksi ruotsalainen rakennuttaja voi ostaa tontilleen ilman perinteistä rakennuslupaa. Mistä kaikki sai alkunsa?

Ilmari: On mielestäni täysin sairasta, jos yhteiskunta rajoittaa yksilöiden unelmien toteutusta, mikäli ne eivät saastuta luontoa, sopivat naapureille ja kaikki toteutetaan omalla korkeasti verotetulla tulolla. En edes jaksa tätä aihetta. Olen nähnyt liikaa viranomaisten mielivaltaa. Innovaatiot ja yksilöiden hyvinvointi eivät todellakaan synny byrokratian myllyssä.

Mimmi: Asut Kiimingissä Oulun pohjoispuolella. Miten pohjoinen ulottuvuus ja Kiimingin korpi ovat vaikuttaneet sinuun säveltäjänä ja keksijänä?

Ilmari: Luonto on täällä lähellä ja kylähulluuskin on normaalia. En ole kiinnostunut trendeistä lainkaan, enkä seuraa muuta kuin uutisia. Inhoan kopiointia ja jonkun toisen uran tai tekemisen ihannointia. Mielestäni jokaisen ihmisen elämä omalla tyydyttävyysalueella on ainutkertaista ja arvostettavaa. Täältä pääsee Helsinkiin ja maailman metropoleihin siinä missä Vantaaltakin.

Mimmi: Sinulla on säveltämisen ja keksimisen rinnalla myös leipätyösi. Miten ehdit tehdä sen kaiken?

Ilmari: Yritän pilkkoa projekteja järkeviin aikatauluihin. Pidän aikatauluista kiinni ja siirryn seuraavaan. Useimmiten kuitenkin käsissäni on useita projekteja yhtä aikaa, venytän vain vuorokautta. Mikäli taas sävellysprosessin joutuisi jättämään kesken, se tuntuu likimain samalta kuin keskeyttäisi rakastelun. Sellaisissa työtilannekaaoksissa on helpompi olla säveltämättä.

Mimmi: Miten säveltäjän ammatti näkyy suunnittelutyössäsi?

Ilmari: Säveltäminen on uuden luomista täysin tyhjästä. Siksi minua ei pelota oikeastaan mikään työtehtävä. Tuntuu, että välillä uskon liikaakin kykyihini. Toistaiseksi kuitenkin olen pudonnut kuin kissa jaloilleni kaikissa projekteissani.

Mimmi: Missä kädenjälkeäsi voi nähdä jatkossa?

Ilmari: Syksyllä 2016 on tulossa audiovisuaalinen orkesteriteos Finlandia-talolle, jonka pieniä kappaleita sävellän jatkuvasti. Hirsinen pienoiskoti on parasta aikaa tuotannossa. Siitä on aika villejä luonnoksia ja huimiakin versioita hautumassa asiakkailleni.

Mimmi: Miten tästä eteenpäin?

Ilmari: Haavetta kohti tinkimättömästi, vaikka haave tuntuukin yleensä pakenevan.