Weekly
  • Sarjat
  • Weekly Studio

Weekly Studio: Minna Parikka

Kenkäsuunnittelija Minna Parikka kannustaa naisia hulluttelemaan ja tekee töitä pyjamassa. Weekly Studiossa toimittaja Crystal Bennes esittelee kiinnostavia työhuoneita ja niiden omistajia.

Vaikka suuri osa lukijoista todennäköisesti tuntee tarinasi, kerro lyhyesti taustastasi.

Teini-iässä unelmoin kenkäsuunnittelijan urasta. Sisareni kirjoitti naistenlehteen artikkelin kenkäsuunnittelija Andrea Pfisteristä. Luin sen ja ajattelin, että OMG, juuri tuota haluan tehdä isona. Muutin Isoon-Britanniaan opiskelemaan kenkäsuunnittelua 19-vuotiaana. Vietin siellä yhteensä viisi vuotta ja tein hommia eri brändeille.

Menin töihin myös Milanoon ja Barcelonaan, mutta sitten minulle tuli kamala koti-ikävä, joten päätin muuttaa takaisin Helsinkiin. Tarjolla ei ollut kovin montaa kenkäbrändiä, joten perustin palatessani oman yrityksen.

Mitä eniten ikävöit Suomessa? Perhettä ja ystäviäkö? Vaiko kulttuuria?

Ystäviä enimmäkseen. Perheeni on levinnyt ympäri maailmaa. Ikävöin siis ystäviä, mutta myös helppoa arkea. Täällä ei tarvitse stressata työmatkoista tai oikeastaan mistään arkirutiiniin liittyvästä. Täällä voi keskittyä tärkeisiin asioihin eli luovaan tekemiseen.

Mikä kengissä verrattuna vaatteisiin oli erityisen kiinnostavaa?

Totta kai minä kuluttajana tykkään vaatteista. Tykkään käydä shoppailemassa ja seurata, mitä kuuluisimmissa muotitaloissa ja nousevissa brändeissä tapahtuu. Ajattelin jo hyvin nuorena, että haluaisin tehdä työtä muodin tai tuotesuunnittelun parissa. Kengät ovat vaatteita itsenäisempiä esineitä. Niihin sisältyy sekä muoti että tuotesuunnittelu; ne ovat riippumattomampia ja kolmiulotteisempia.

Kenkä voi olla kiinnostava esine, vaikka sen sisällä ei olisi ihmistä, ja kengän käyttäjä voi saada siitä paljon potkua.

Kengät voivat olla hyvin veistoksellisia.

Kyllä vain. Käytän tuotteissani paljon lelumaisia yksityiskohtia ja värejä, mikä vielä lisää niiden esinemäisyyttä.

© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI

Eikö liiketoimintasi aloittamisesta ole kulunut nyt kymmenen vuotta? Pidätkö itseäsi enemmän liikenaisena tai yrittäjänä vai suunnittelijana?

Yritykseni täyttää tänä vuonna 12 vuotta, ja kumpikin osa-alue on minulle tärkeä. Kyllästyn helposti, ja ollessani muilla töissä tunsin, ettei suunnittelu riittänyt minulle. Halusin tehdä muutakin kuin istua suunnittelupöydän ääressä. Luonteelleni sopii toimia monessa roolissa.

Olen Minna Parikka -kenkien ainoa suunnittelija ja myös firman omistaja. Omistan 100 % brändistä. Brändin ja liiketoiminnan pyörittämisessä on paljon mieluisaa tekemistä, vaikken olekaan opiskellut bisnestä. Se tapahtui vähän kuin vahingossa.Minusta on kiva, että on tekemistä ja vapaus matkustaa ja päättää oman elämänsä sisällöstä. Oma yritys on mahdollistanut sen. Jos olisin työskennellyt rivisuunnittelijana, en olisi ikinä saanut näitä mahdollisuuksia.

Minna Parikka -kenkiä rakastavan mieheni (ja muiden asiasta kiinnostuneiden) puolesta kysyn, miksi päätit luoda lasten malliston mutta et miesten mallistoa?

Liikkeessä tosiaan käy paljon miehiä kysymässä miesten mallistoa. Viesti tulee kyllä perille! Mutta brändi on niin tyttömäinen. Tyylini on hyvin naisellinen ja hassu lukemattomine detaljeineen, eikä miesten tuotteita oikein voi suunnitella samalla periaatteella. Kyllästyisin varmaan tosi nopeasti, jos yrittäisin suunnitella miesten kenkiä.

Lasten mallisto on aika luonteva variaatio naisten mallistosta. Lasten kengät ovat miniversioita aikuisten kengistä. Konsepti toimii hyvin ja on jo osoittautunut menestyksekkääksi sen jälkeen, kun lanseerasimme sen pop-uppina Harrodsilla vuoden 2016 huhtikuussa.

Sanoit olevasi brändin ainoa suunnittelija. Olet kuitenkin tehnyt yhteistyötä muiden luovien ammattilaisten kanssa näyteikkunoiden ja verkkosivujen osalta. Onko suunnittelun yksinvaltius sinulle tärkeää vai onko se sattumaa?

Itse asiassa uudenvuodenlupaukseni oli etsiä uusi suunnittelija ja uusi visualisti hoitamaan kuvallista puolta. Vastaan itse nimittäin myös brändin visuaalisesta ilmeestä, kaikesta stailauksesta ja kuvausvalvonnasta, joten etsin toista Minna Parikkaa. Toivon löytäväni jonkun, joka löytää meistä uusia vivahteita.

Olen hoitanut kaiken yksin niin pitkään, että nyt on aika siirtyä eteenpäin ja ottaa mukaan muita luovia ammattilaista.

Tarvitset siis enemmän työkuorman purkamista kuin linjanmuutosta?

Kyllä. Brändi on kasvanut niin paljon muutaman vuoden aikana. Teemme nyt sesongin puolivälin mallistoja ja lasten mallistoa, mikä tarkoittaa kahdeksaa mallistoa vuodessa. Siihen päälle vielä kaikki visuaaliseen ilmeeseen liittyvä.


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI

“Suomalaiset naiset tykkäävät,

kun joku kannustaa heitä

hulluttelemaan.”–Minna Parikka


© VEERA KONSTI

Moni haastattelemani suunnittelija tekee töitä yhdistetyssä asuin- ja työtilassa. Sinulla on liike Aleksanterinkadulla, toimisto Helsingin keskustassa ja lisäksi asunto, missä myös suunnittelet. Miksi suunnittelutilan on tärkeää olla yksityistiloissa?

Luovan suunnittelijan on vaikea sitoutua säännöllisiin työaikoihin. Voin luvata itselleni mennä toimistolle yhdeksäksi, mutta jos minua ei aamulla huvita suunnitella, ajan voi käyttää tuottavamminkin. Minulle on helpointa pitää työtila kotona.

Kun on aika suunnitella uusi mallisto, nousen varhain ja menen suoraan piirustuspöydän ääreen. Melko todennäköisesti olen siinä puuhassa vielä iltapäivällä ja edelleen yöpuvussa. Toistaiseksi se on toiminut hyvin. Jos palkkaan firmaan toisen suunnittelijan, hän ei tietenkään tule meille yöpuvussa suunnittelemaan…

Minulle on luodessa tärkeää saada olla rauhallisessa ympäristössä ja omassa tilassa. Kotityöhuoneella kukaan ei häiritse. Minun ei tarvitse tarkistaa viestejä eikä sietää keskeytyksiä. Voin seota rauhassa viideksi päiväksi. Pysyn kotona ja tilaan noutoruokaa. Yleensä jatkan työtä niin kauan, että tulen vähän höperöksi.

Kun käy läpi luovaa prosessia ihan yksin, täytyy samaan aikaan olla oman työnsä suurin fani ja ankarin kriitikko. Siinä tulee väistämättä vähän höperöksi.

Onko sinulle tärkeää, että suunnittelutila näyttää sellaiselta kuin haluat?

On ilman muuta. Kotona tarvitsee vain vilkaista seinää, ja heti tulee mieleen: ”Oi, kuinka kaunis pinkki”.

Olen visuaalinen ihminen ja elän näkemisen kautta. Täytyy sanoa, että kotini on paljon kauniimpi kuin toimistomme, joka on täynnä kenkiä, matkalaukkuja ja pahvilaatikoita. Nyt kun on vuoden kiireisin aika, toimisto on yhtä kaaosta. Minusta sellaisessa ympäristössä on vaikea keskittyä.

Pidät matkustamisesta ja saat paljon innoitusta matkoista, mutta toisaalta Helsingissä on rentoa ja tuotteliasta elää. Voitko hieman avata tätä balanssia?

Se on minulle todella olennaista. Minusta on kiva mennä kiinnostaviin paikkoihin ja käydä ihanissa ravintoloissa ja kahviloissa. Pääsen käymään luksusliikkeissä ja tavarataloissa ja näkemään, mitä merkkejä niissä myydään ja mitä kilpailijani puuhaavat. Käyn museoissa tai seikkailemassa vaikka moottorikelkalla – kaikki tunteita herättävä on minulle tärkeää.

Sen jälkeen voin palata Helsinkiin, ja kun on aika suunnitella, voin lukkiutua kotiin tai toimistolle ja ammentaa kokemuksistani. Vaikka pidän isoista kaupungeista, koska muotiteollisuus toimii niissä, en voisi elää sellaisessa ympäristössä kokoaikaisesti, koska hämmentyisin liikaa. Minusta on paljon parempi käydä, nähdä ja kokea ja palata sitten kotiin ajattelemaan.


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI

Onko suunnittelusi suomalaista tai osa Suomen esteettistä traditiota?

En ota mitään vaikutteita Suomesta. Minusta omaan perinteeseen sitoutuminen ei ole hyvä lähtökohta suunnittelulle. Minusta on paljon tärkeämpää tarkastella muotoilua ja muotia globaalisti. Se on minusta ainoa keino kilpailla globaalilla tasolla.

Uskon, että juuri tästä syystä meillä on niin hyviä jälleenmyyjiä ympäri maailmaa. Harrods, Selfridges ja vastaavat liikkeet tuskin olisivat kiinnostuneita tiettyyn perinteeseen perustuvista tuotteista. Ne hakevat tuotteita, jotka sopivat moneen kulttuuriin, ja minusta suuri osa brändin menestystä on kyky vedota ihmisiin globaalisti, ei vain lokaalisti.

Olen lukenut, että pidät tyyliäsi suomalaisen tyylin vastakohtana, mutta minusta suomalainen muoti on aika rohkeaa, vaikka hiljaisen ja sisäänpäin kääntyneen ihmisen stereotyyppi elää täällä vahvana.

Tuo on kiinnostava näkökulma. Jos ajattelee parhaiten tunnettua brändiämme eli Marimekkoa, useimpien ulkomaalaisten mielestä sen tyyli on ihan sekopäinen, joten olemme kai tottuneet edistykselliseen pukeutumiseen.

Siitä tulee mieleen Hel Looks. Ennen Helsinkiin muuttoa luulin, että täällä kaikki pukeutuvat niin kuin kyseisessä blogissa, siis ihan kreisisti. Muutettuani tänne ihmettelin, missä kaikki kreisit muotityypit luuraavat.

No, tänne mahtuu monia erilaisia tyylejä. Suuri yleisö ei yleensä käytä rahaa vaatteisiin tai pukeudu merkkivaatteisiin. Niitä ostaa vain pieni osa suomalaisista.

Minusta suomalaiset naiset ovat kuitenkin aika ilmaisukykyisiä, tai ainakin haluaisivat olla. Se on ollut yksi syy suosioomme Suomessa. Kenkien avulla on helppo ilmaista itseään. Ne ovat pieni osa asua, joten voi pukeutua muuten hillitysti ja räväyttää kengillä.

Olen nähnyt vanhempia naisia pupukengissä. Kyllä suomalaiset naiset ovat aika ilmaisukykyisiä. Toisaalta uskon, että he tykkäävät, että joku kannustaa heitä hulluttelemaan.


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI


© VEERA KONSTI

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..