Weekly Studio: Hanna-Kaisa Korolainen

Taiteilija, suunnittelija, tutkija ja luennoitsija Hanna-Kaisa Korolainen valmistelee kolmea uutta näyttelyä. Pienellä tauolla valmistelujen lomassa hän kertoi Weeklylle inspiroituvansa menneistä ajoista ja kannusti meitä kaikkia relaamaan kopioinnin suhteen.

Taiteilija, suunnittelija, tutkija ja luennoitsija Hanna-Kaisa Korolainen valmistelee kolmea uutta näyttelyä. Pienellä tauolla valmistelujen lomassa hän kertoi Weeklylle inspiroituvansa menneistä ajoista ja kannusti meitä kaikkia relaamaan kopioinnin suhteen.

 

Töitäsi on parhaillaan näytteillä Designmuseossa, missä aiheena on arkistomateriaalien uudelleentulkinta. Se kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

Näyttely on osa Suomen Käsityön Ystävät ry:n 140-vuotisjuhlaa. Sen kuratoi Riikka Latva-Somppi ja Tukholman ArkDesin johtaja Kieran Long, ja Riikka kutsui minut mukaan näyttelyyn. Meitä näytteilleasettajia on neljä: keraamikko, muotisuunnittelija, pelisuunnittelija ja minä. Muut ovat aika nuoria, joten Riikka varmaan ajatteli, että mukana voisi olla joku vanhan polven edustajakin.

Tulin hänen mieleensä varmaan siksikin, että näyttelyn aiheena on nykysuunnittelijoiden tulkinnat arkistomateriaaleista. Se on lähes kirjaimellisesti tohtorinväitöksenikin aihe; siis inspiraation hakeminen menneestä.

Teen näyttelyyn useita töitä. Sinne tulee kokonaan uusi, aika iso ryijyinstallaatio. Se on kooltaan noin 2 x 2,5 metriä, ja se on installoitu sohvan päälle. Näyttelyyn tulee myös useita keramiikkatöitä ja muutamia kudoksia. Ne sijoitetaan Designmuseon arkiston 1800-luvun käsityönä tehtyjen huonekalujen viereen. Asetelmiin tulee myös paljon kasveja.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Millä tavalla menneisyydestä voi hakea inspiraatiota? Aakkosryijysi, joka oli esillä EMMAn Yhteen kudotut -näyttelyssä, oli selviä vaikutteita Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijystä.

Olen aina, lapsesta saakka, ollut kiinnostunut menneistä ajoista. Olen aina rakastanut antiikkiliikkeitä ja vanhoja huonekaluja ja rakennuksia. Ajattelen menneisyyttä kai satuna tai tarinana, niin kuin se olisi kerrottu minulle ja eläisi vain mielikuvituksessani. Olen hyvin visuaalinen ihminen, joten kun alan suunnitella, haen jotakin konkreettista pohjaa; pelkkä tyhjä sivu ei riitä.

Historia on myös hyvin subjektiivista, ja varmaan siksikin yhdistän sen fiktiiviseen menneeseen, jonka voin kuvitella sellaiseksi kuin haluan. Filosofisesti puhuen en oikein usko absoluuttisiin totuuksiin.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Käytätkö työssäsi aina jotain konkreettista menneestä vai onko menetelmässä joustoa?

No, aloitin ”taidekoulussa” kuuden vanhana, joten sellainen kuvienkatselukulttuuri on ollut osa minua pitkän aikaa. Periaatteeni oli ennen tosi löysä, mutta siitä muodostui menetelmämäinen tohtorinväitöksen työstämisen myötä. Nyt siitä on kai tullut niin oleellinen osa persoonaani ja työtapaani, ettei minun tarvitse enää pingottaa niin paljon. Annan luovan prosessin viedä, vaikka minulla ei olisi ideaa, mihin se johtaa.

Pidätkö itseäsi enemmän taiteilijana vai suunnittelijana?

En oikeastaan määrittele rooliani. Yritän vain syventyä siihen, mitä ikinä olenkin tekemässä. Vaihtelen nimikettäni kontekstin mukaan. Voin olla suunnittelija, taiteilija, luennoitsija tai tutkija sen mukaan, mikä tilanteeseen sopii.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Mutta suunnitteletko ja teetkö mieluummin tekstiilejä ihmisten ostettavaksi kotiin vai kuraattorien valittavaksi museoon?

Tällä hetkellä minua kiinnostavat enemmän keräilyesineet ja taide. Olen tehnyt yhteistyötä museoiden kanssa monta vuotta, koska halusin irti kaupallisesta taiteesta ja muotoilusta, mutta yhä enemmän tuntuu, että jotain puuttuu.

Pitkän aikaa halusin työskennellä museoiden kanssa, koska se tuntui vapaammalta. Halusin työni näytteille historiallisten esineiden viereen, ja se onnistuu helpoimmin museossa.

Aina silloin tällöin minulta pyydetään kaupallisempaa suunnittelua, mutta se on tosi hankalaa, ihan nykypäivän valmistusmenetelmiäkin ajatellen. Minusta aika on todellista luksusta elämässä ja on ihanaa, että voin käyttää jokaiseen yksittäiseen teokseen niin paljon aikaa.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Designmuseon ja Tiketti Gallerian näyttelyn lisäksi sinulla on ensi kesänä näyttely Hvitträskissä, mikä on tosi hienoa.

Joo, he järjestävät ensimmäistä kertaa tämän kokoluokan nykytaiteen näyttelyn, jossa töitä sijoitetaan museon huoneisiin. Näyttely avautuu toukokuun lopussa. Tästä tulee minulle kiireinen vuosi, koska nyt keväällä on neljät avajaiset. Sen jälkeen keskityn taas jonkin aikaa tutkimus- ja opetustyöhön.

Hvitträskin konsepti elää vielä. Halusin ensin näytteille paljon taideteoksia, mutta kun viime syksynä vietin siellä paljon aikaa ja luonnostelin eri huoneissa, alkoi tuntua, että Hvitträsk on sellaisenaan niin kaunis jugendhelmi, ettei sitä pidä piilottaa teosten alle.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

En sijoita töitä kaikkein ikonisimpiin tiloihin vaan ateljeehen ja piirustushuoneeseen, pieneen siniseen huoneeseen ja Lojan tiloihin alakertaan. Esille tulee kudottuja töitä, ryijyjä, lasia ja keramiikkaa. Näytteille tulee myös töitä kolmelta nuorelta keraamikolta: Nikolo Kerimovilta, Saija Halkolta ja Tuuli Saarelaiselta. Tykkään kovasti tehdä yhteistyötä muiden kanssa.

Ovatko kaikki teokset syntyneet Hvitträskin esineiden innoittamina?

Eivät välttämättä. Jotkut on tehty aikaisemmin. Työskentelen hitaasti, ja teen vain nelisen ryijyä ja 20–30 keramiikkaesinettä vuodessa. Käsin tekeminen tarkoittaa, että työ on hidasta. Suurin osa töistä liittyy kuitenkin Hvitträskiin, koska kun aloin tehdä installaatiota Designmuseoon, tiesin jo osallistuvani tähän toiseenkin näyttelyyn. Kaikella tekemiselläni on aina jonkinlainen yhteys.

Näyttelyyn tulee joitakin Andy Warholin innoittamia esineitä, jotka eivät ole olleet näytteillä missään muualla. Niissä ilmaisen paitsi rakkauttani jugend-tyyliä kohtaan myös kapinallista puoltani. Väitöskirjassani käsittelen paljon 1800-luvun vaikutteita ja myös kopiointia. Minua ei haittaa lainata ideoita ja aiheita tai muita asioita menneisyydestä. Olen aika kapinallinen inspiraation suhteen.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Kysyn kopioinnista, koska näin EMMAn näyttelyyn liittyvän videohaastattelun, jossa sanoit minusta tosi hienosti, että toivoisit ihmisten voivan enemmän jakaa ideoita ja että ihmiset eivät olisi mustasukkaisia löydöistään.

Se on mutkikasta, koska aihe on niin hankala. Kun toimin tekstiilisuunnittelijana, minua pelotti pistää töitä nettiin, jos ne eivät menneet kaupaksi. Toisaalta kun en avoimesti esitellyt töitäni, oli vaikeaa löytää uusia asiakkaita. Teen myös opetustöitä, ja tämä sama pattitilanne rasittaa usein oppilaitanikin.

Kymmenisen vuotta sitten salailu alkoi toden teolla ärsyttää. Tekstiilisuunnittelijan pitää näyttää potentiaaliselle asiakkaalle 100–200 mallia. Sitä tekee valtavan määrän materiaalia, jonka vain tosi harva näkee. Vaihdoin kokonaan asennetta ja aloin jakaa töitäni ja avata työprosessejani. Kaikilla on niin erilaiset prosessit, että vaikka mallit olisivat toistensa kopioita, työprosessia ei voi tarkasti kopioida.

Vaikka kopioisi reseptin Michelin-tähden huippukokilta, sen perusteella kotona tehty ruoka on ihan erilainen. Prosessit ovat niin monivaiheisia ja tarkkoja, että vain yksi ihminen voi tuntea omansa ja tuottaa täsmälleen saman astian samoilla välineillä samassa työympäristössä. Ihmisten on ihan turha murehtia kopioimista. Siihen pitäisi suhtautua paljon rennommin.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Mielenkiintoista, että ajattelet noin vapautuneesti omaperäisyydestä ja kopioinnista, vaikka väitöstutkimuksesi käsittelee inspiraation lähteitä.

On minulla toki monia taiteilija- ja muotoilijaystäviä, joiden töitä on kopioitu, eikä se aina kivaa ole. Pahinta on, kun opiskelee taidekoulussa ja prosessit tarkkaan tunteva opiskelukaveri varastaa ideat. Tai kumppani design-toimistossa. Sitä ei voi hyväksyä, enkä minä sellaista tosiaankaan kannata. Minua kiinnostaa vain nykyistä rennompi ja avoimempi tapa käsitellä näitä asioita.

Työskentelet nykyisin ilmeisesti enimmäkseen Aalto-yliopiston tiloissa?

Kyllä, teen töitä Aallon eri työpajoissa. Minulla oli oma työtila, mutta menetin sen viime vuonna, koska rakennukseen haluttiin tehdä asuntoja. Vuokrat ovat Helsingissä huippukorkeat enkä löydä edullista tilaa. Unelmoin oikein isosta työhuoneesta. Asuntoni on onneksi aika iso, joten voin kokeilla erilaisia installaatiokokoonpanoja kotona ennen näyttelyyn asentamista.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Saatko Aallon tiloista kaiken tarvitsemasi?

Kyllä, ja se on hienoa. Teen töitä niin tekstiili-, keramiikka- kuin lasipajassakin. Ryijyjen tekeminen on tosi intensiivistä; siihen menee viikosta neljään viikkoon, pitkiä päiviä viikon jokaisena päivänä. Keramiikan teko on pitkälti odottelua ja kuivattelua. Lasin työstö taas on aika nopeaa, mutta pajalla pitää käydä joka päivä.

Sinä myös opetat Aalto-yliopistossa. Tuntuuko, että olet osa Helsingin vahvaa design-yhteisöä?

Olen tosi syvällä mukana Aalto-yliopiston yhteisössä. Aloin opettaa siellä viisi vuotta sitten. Luennoin kursseilla ja ohjaan maisteriksi valmistuvia. Se on tosi mukavaa. Olen yksi ensimmäisen työpajakurssin ohjaajista, joten pääsen seuraamaan 19-vuotiaiden lahjakkuuksien, nousevien muotoilijoiden työtä. En tiedä missä olisin ilman yliopistoa; se on niin vahva ja tukea antava yhteisö.

Vaikuttaako opettaminen muuhun työhösi?

Olen mielestäni nyt paljon parempi tutkija. Kun neuvoo muita, neuvoo samalla itseään. Taiteen tekeminen on minusta erillään opettamisesta, mutta se on ehkä tehnyt minusta varmemman. Tai ehkä minulla ei vain ole aikaa epäröidä.

Weekly Studio - Hanna-Kaisa Korolainen

Mitä muuta haluaisit tuoda esiin?

Et kysynyt mitään kauneudesta. Yleensä minulta kysytään työn visuaalisesta puolesta ja kauneudesta. Kauneus ei kiinnosta minua yhtään vaan ennemmin esineet, joita voi kutsua rumiksi tai ärsyttäviksi. Ainakaan siinä ei kyllästy omaa kauneudentajua uhmaaviin esineisiin. Olen muotisuunnittelija David Szeton ajatusten uhri. Hän sanoi aina, että jos välittömästi pitää jotain kauniina, siihen kyllästyy nopeasti.

Mahdanko enää edes tietää, mikä on kaunista. Tutkijana pitää olla todella analyyttinen ja opettajana ja äitinä tosi järjestelmällinen, mutta taiteilijana olen erittäin intuitiivinen, melkein kuin eläin. Annan vain mennä ja luotan intuitiooni. Tällä hetkellä intuitioni sanoo, että koska keväällä on niin monta näyttelyä, täytyy pitää pitkä kesäloma.