Weekly
  • Weekly Studio

Weekly Studio: Studio Plenty, Kirsikka Simberg & Anna Pirkola

Weekly Studio vie meidät suunnittelijoiden työhuoneille. Tällä viikolla pääsemme katsomaan, missä Studio Plentyn Kirsikka Simberg ja Anna Pirkola työskentelevät. 

Toimitte kumpikin suunnittelijoina ensin erikseen monta vuotta. Miten päätitte ryhtyä stailaamaan ja perustaa yhteisen Studio Plentyn? 

Kirsikka: Stailaus on ollut pääelinkeinomme jo jonkin aikaa. Anna on tehnyt sitä noin kymmenen ja minä noin viisi vuotta. Mainitsit [ennen haastattelua], että Weekly Studio -sarjaan on haastateltu monia työpareja. Se on mielenkiintoista, koska kokemuksemme mukaan useimmat stylistit toimivat yksin. Kaikki muut, kuten valokuvaajat ja graafikot, tuntuvat hakeutuvan yhteen, mutta stylistit toimivat yleensä yksin.

Anna ja minä löysimme toisemme, kun teimme Finnairille joulumainosta. Minä stailasin koneen, ja Anna stailasi koneessa istuvat ihmiset. Sitten lensimme Kiinaan, ja mainos kuvattiin paluumatkalla ilmassa. Se oli tosi intensiivistä ja rankkaa, mutta kivaa. Se oli hyvä alku luovalle yhteistyölle, koska näimme, miten kumpikin tekee tätä työtä…

Anna: …vaikka on iso aikaero ja ollaan tosi väsyneitä.

Kirsikka: Olihan se aika hurja veto. Kerroin, että olen miettinyt kumppanin hankkimista, ja Anna sanoi miettineensä ihan samaa. Minä ehdotin sitten, että mennäänkö naimisiin, siis ammattimielessä.

Anna: Ja minä sanoin kyllä!

Kirsikka: Niin se alkoi, ja palat loksahtivat paikoilleen aika luontevasti, koska pelaamme hyvin yhteen ja myös koska teemme yleensä samantyyppisiä projekteja.

Ja nyt teette kaiken yhdessä, vai toimiiko toinen projektipäällikkönä? 

Kirsikka: Se menee projektin mukaan, mutta keskustelemme kaikesta ja autamme toisiamme. Enimmäkseen ihmiset hahmottavat meidät erillisinä toimijoina.

Anna: Minusta tilanne on muuttumassa, mutta hitaasti.

Kirsikka: Niin on. Aluksi minulla oli asiakkaita ja Annalla oli asiakkaita, ja teimme salaa yhteistyötä. Kuvauksissa on yleensä kuitenkin vain toinen paikalla.

Mennään askel taaksepäin ja puhutaan siitä, miten alun perin päädyitte stailaamaan.

Anna: Valmistuin tekstiilisuunnittelijaksi ja aloin tehdä freelance-keikkaa lehdille ja isoille design-yrityksille. Siitä se eteni aika luontevasti.

Kuuluiko tekstiilikoulutukseen stailausta? Miten tekstiilisuunnittelusta siirrytään stailaukseen?

Anna: No, stailaus on luovaa työtä, ja tekstiilikurssilla opitaan taidehistoriaa ja muotoilua, ja siitä on tietysti hyötyä. En osaa oikein sanoa, miten stylistiksi opiskellaan. Suomessa ei ole koulua, josta valmistuisi stylistiksi.

Kirsikka: Nykyään on.

Anna: Joo, niin on, mutta kurssi on hyvin lyhyt.

Mielenkiintoista. Stailaushan on yhtä esteettistä työtä kuin tekstiili- tai tuotesuunnittelukin, mutta ehkä se hahmotetaan eri tavalla? 

Kirsikka: Minusta se on uusi ammatti, ja olemme taistelleet sen puolesta, varsinkin aluksi. Stylististä tai stailaajasta tulee mieleen tyttö, joka tuo valokuvauskeikalle kivoja tavaroita. Nykyäänkin meidän pitää vielä todistella, mitä lisäarvoa meistä on, jos haluamme laskuttaa työstä kunnon hinnan. Olipa kyseessä kuvapankki- tai tuotekuva, niin siihen, mitä kuvassa näkyy, on todella monia vaihtoehtoja. Vaikka kyse olisi pelkästään kuvan taustasta, niin pitää päättää, onko taustalla kangas vai maalattu pinta. Jos maalataan, pitää päättää, millaisella maalilla.

Olemme tehneet näitä töitä niin pitkään, että olemme nyt siinä onnekkaassa asemassa, että saamme tehdä yhteistyötä monien upeiden tyyppien kanssa ja stailauksen arvo tunnetaan. Mutta prosessi tälle arvostustasolle on ollut pitkä siitä, kun aloitin ja kun ei ollut vielä paljon kokemusta.

Päädyin stylistiksi siten, että opiskelin kenkäsuunnittelua Lontoossa ja muutin takaisin Helsinkiin. Kun tein Samujille tuotesuunnittelua, tajusin, että se työ oli melkein pelkkää tietokoneella istumista ja sähköpostien lähettämistä. Tuotteen valmistuminen kesti niin pitkään, että olin ehtinyt jo siirtyä muihin hommiin, kun tuote tuli tehtaalta. Brändi heräsi kunnolla henkiin vasta tuotekuvauksissa. Stylisti ottaa roolinsa siinä hetkessä ja hallitsee kaikkea, ja se tuntuu tosi kivalta. Saa valita mallin ja valot ja lavastuksen ja kuvattavat tuotteet.

On varmaan erilaista olla in-house-stylisti verrattuna freelance-hommiin eri asiakkaille. Joudutteko neuvottelemaan teidän ja asiakkaan näkemyksen välillä?

Kirsikka: Kyllä, mutta kukaan asiakas ei halua huonoja kuvia. He haluavat aina nähdä hienoimman ja hohdokkaimman version yrityksestä, ja se on meistä kivaa. Tänä keväänä teimme kumpikin töitä yrityksille, jotka myyvät kanaa.

Anna: Ja minä olen kasvissyöjä.

Kirsikka: Emme tienneet, kuinka eettisiä yritykset olivat, joten keskustelimme tilauksesta paljon. Mutta silti, kun pääsee luomaan parhaan mahdollisen version tuotteesta, vaikka se nostaisikin esiin kysymyksen…

Anna: …että haluammeko tehdä sitä enää ikinä uudelleen.

Tuo on tosi kiinnostavaa. Liittyen siihen, että stailaus on tärkeä osa markkinointia ja kuvilla on tärkeä rooli saada tuotteet näyttämään seksikkäiltä. Työhönne kuuluu saada tuotteet näyttämään houkuttelevilta, mutta miltä se tuntuu ihmisenä? Mihin tuloksiin olette tulleet keskusteluissanne?

Kirsikka: Kun aloittaa uuden työn, sitä asettuu automaattisesti työmoodiin. Tulee sähköpostia ja asiat etenevät. Tässä projektissa kävi niin, että otimme työn vastaan ja tulimme vasta myöhemmin ajatelleeksi eettisiä kysymyksiä.

Anna: Käytännössä se menee niin, että meiltä kysytään, olemmeko käytettävissä silloin ja silloin. Ja me sanomme kyllä. Tilaaja sanoo, että hienoa. Meille ei välttämättä kerrota, kuka loppuasiakas on.

Kirsikka: Emme aina tiedä, kenelle sanomme kyllä.

Anna: Kyseessä oli joka tapauksessa hyvä asiakas, jonka kanssa teemme säännöllisesti töitä.

Kirsikka: Keskustelimme asiasta jälkeenpäin ja päätimme, ettemme halua enää tehdä töitä kyseiselle alalle.

Tuo on minusta tosi kiinnostavaa. Onko asiakkaalle toimitettava lopputuote aina valokuvia?

Kirsikka: Ei aina. Juuri nyt työstämme hotellihuonetta, mikä on tosi hauskaa. Stailaamme muitakin tiloja. Valokuvien stailausta tilataan kuitenkin eniten.

Suhtaudutteko työhön eri tavalla, kun kyseessä on tila eikä kuva? 

Kirsikka: Kyllä, koska kuvassa pystyy feikkaamaan tosi paljon. Tila, jossa ihminen oikeasti tekee ja kokee asioita, on ihan eri asia.

Anna: Valokuvaa vain katsotaan, mutta fyysiseen tilaan voi liittyä tuoksuja tai ääniä ja mahdollisuus koskea ja tuntea. Joten se on ihan eri tilanne.

Mitä tarkoitat, kun sanot, että kuvissa voi feikata?

Kirsikka: Klassinen kikka on tuoda paikalle irtolattia, kun kuvataan jotakin tilaa. Lamput voi ripustaa henkareihin. Joskus pitää maalata tai rakentaa. Riippuu tilanteesta.

Jos teillä on töissä koko ajan ”täydellisyyslasit” päässä, niin vaikuttaako se muuallakin, eli tuntuuko, että joka paikassa pitää yrittää stailata?

Kirsikka: Tuntuu tosiaan siltä, että meillä on melkein aina ne lasit päässä.

Anna: Mutta kyllä ne saa otettua poiskin.

Kirsikka: Totta kai. Emme esimerkiksi ehdottele kenenkään kotona, miten siellä pitäisi stailata. Omassa kodissa kyllä mietin koko ajan, miten sitä voisi parantaa tai mikä olisi ihanteellinen tapa toimia.

Anna: Minusta olisi ihanaa stailata omaa kotia, mutta en ehdi.

Kirsikka: Emme me aina etsi vain vikoja. Joskus tulee vastaan joku tosi kiva paikka, jonne lisäämme vain pieniä yksityiskohta, joita voi käyttää sitten myöhemmin.

Siitä tulikin mieleen, että haluan kysyä teiltä työnne tunnuspiirteistä. Onko Studio Plentyllä mielestänne tai asiakkaidenne mielestä oma tyyli, vai yritättekö soveltaa aina asiakkaan haluamaa tyyliä? 

Anna: Minusta kumpikin pitää paikkansa.

Kirsikka: Niin minustakin. Pitää pystyä vaihtamaan tyyliä asiakkaan mukaan. Joku muu voi haluta tehdä asiat eri tavalla, ja minusta meillä on paljon töitä juuri sen ansiosta, että pystymme vaihtamaan tyyliä. Silti meillä kummallakin on oma, mielestäni tunnistettava tyyli. Tunnistan kyllä, mitkä kuvat Anna on stailannut.

Anna: Minäkin tunnistan Kirsikan stailaamat kuvat.

Työtavoista puhuen, meneekö kuvauksen valmisteluun paljon aikaa? Teettekö normaalisti paljon taustatutkimusta?  

Kirsikka: Jos kuvaamme mainosta, suunnittelutoimisto on yleensä tehnyt taustatyön ja saamme briiffin yrityksestä ja kuvien tavoitteesta. Lisäämme siihen oman osuutemme.

Anna: Jos yritys ottaa meihin suoraan yhteyttä, keskustelemme tavoitteista ja brändistä. Se vaihtelee aina tilanteen mukaan.

Kirsikka: Joskus meiltä pyydetään apua, kun tuntuu, että asiat voisi tehdä paremminkin.

Kun tilaus tulee tuotantoyhtiön kautta ja saatte briiffin, niin kuinka paljon teillä on mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda mukaan omaan näkemystä?

Anna: Yleensä meiltä halutaan moodboard.

Kirsikka: Niin kuin jo sanoin, niin aina on tosi paljon valittavaa. Jos yritys myy pöytiä ja haluaa ilmentää työn laatua ja vaaleaa, skandinaavista tyyliä, voimme ehdottaa kuvauspaikkoja ja pohtia yhdessä, millaiset valot tarvitaan ja pitääkö pöydän vieressä näkyä lattiapintaa. Pöydällä voi myös esimerkiksi olla kukkia. Kuvaan liittyy lukemattomia yksityiskohtia, joten kyllä meillä on tosi paljon pelivaraa.

Päätetäänkö kaikki yksityiskohdat ennen kuvausta vai pitääkö paikalle tuoda aina viisi eri kukkamaljakkoa kokeiltavaksi?

Anna: Jälkimmäinen vaihtoehto on ihan vakio. Meistä on ihanaa kokeilla eri vaihtoehtoja, joten tuomme paikalle paljon esineitä.

Kirsikka: On kivaa, kun on vaihtoehtoja. Joka tapauksessa se on tiimityötä, koska kaikilla kuvauksissa on mielipide, ja sitten keskustelemme ja päätämme, mikä on paras vaihtoehto.

Anna: Kuvaus edellyttää kyllä paljon valmistautumista.

Kertoisitteko vähän tästä studiosta.

Kirsikka: No, meillä on etuhuone, joka on kokoustila, ja takahuone, jossa maalataan ja säilytetään propseja.

Kuinka pitkään olette toimineet tässä tilassa? 

Kirsikka: Vuoden verran.

Onko täältä käsin hyvä tehdä töitä?

Kirsikka: Kyllä vain. Tila on tarpeen, koska kuskaamme kuvauksiin paljon tavaraa, eikä elinkumppaneistamme ole kivaa, että olohuone on aina täynnä ostoskasseja. Tai että keittiössä maalataan lavasteita.

Nyt teillä on siis tila, missä säilyttää tavaraa?

Kirsikka: Niin on, ja siitä on kyllä etua rakkauselämässä.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..