Weekly
  • Sarjat
  • Weekly Studio

Weekly Studio: keramiikkataiteilija Laura Itkonen

  • Habitare
  • Laura Itkonen

Keramiikkataiteilija Laura Itkonen oli yksi Habitaren tämän vuoden Talent Shop -näyttelyyn valituista neljästä lupaavasta muotoilijasta. Hän kertoo Weekly Studio -sarjassa huipputeknisistä valmistusmenetelmistä ja hyvien työhuonekämppisten merkityksestä.

 

Olet kiireinen nainen! Sinut valittiin Habitaren syyskuun Talent Shoppiin, ja sinulla on näyttelyt myös Chart-taidemessuilla Kööpenhaminassa sekä Lontoon ja Wienin design-viikoilla. Onko kaikissa näytteillä samoja töitä?

No, Wienissä, Lontoossa ja Kööpenhaminassa on esillä Sculptural Series -sarjan astioita. Helsingin näyttely on vähän isompi. Minulla oli aluksi tosi isoja ideoita, mutta sitten tajusin, ettei aika riitä, ja piti tehdä kompromisseja.

Talent Shopin järjestäjät sanoivat, että on hyvä näyttää jotakin tuttua ja jotakin uutta. Niinpä esillä on vanhempia töitä, jotka jotkut ovat ehkä nähneet aikaisemmin. Marquis on aiemmin valmistunut seinälaattasommitelma, mutta nyt se on näytteillä uusissa väreissä. Esittelen myös pienempiä, tänä keväänä aloittamani 3D-tulostukseen liittyvän tutkimusprojektin tuloksena syntyneitä töitä. Projektissa yhdistän perinteisiä keramiikan käsityömenetelmiä 3D-tulostukseen. Projekti on vielä alkutekijöissään, mutta on kiva voida esitellä osa tuloksista. Näytteillä on tietenkin myös Sculptural Series -sarjan töitä uusilla pohjilla.

Käytätkö 3D-tulostusta muottien tekoon?

Savesta voi tulostaa, mutta se on vielä aika uusi tekniikka. Se ei viehätä minua kovin paljon, koska haluan tehdä käsin. Minulle on tärkeää kehittää siten ideoita, eli en halua siirtää kaikkea tuotantoa 3D:hen. Olen tehnyt malleja, joiden avulla teen muotteja. Niitä voi vielä muokata työn aikana, eli siinä yhdistyy erilaisia tekniikoita. Keraamikot voivat olla hyvin kiinni perinteissä, mutta minusta tekniikasta on meille apua, joten miksi sitä ei käyttäisi. Tykkään yksityiskohtaisesta keramiikasta, joten 3D-tulostus antaa lisää työkaluja tekemiseeni.

Olet kiinnostunut erilaisista savilaaduista, ja tiedän, että olet käyttänyt töissäsi suomalaista savea.

Ennen kuin menin opiskelemaan Taikkiin [nyt osa Aalto-yliopistoa], opiskelin keramiikkaa Tammelan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Siellä käytettiin paljon somerolaisia punasavia, joten perehdyin niihin hyvin. Mutta niitä on teknisesti vaikea käsitellä, joten käsittelyyn täytyy löytää oikeanlainen paikka. Rakastan kyllä sitä väriä ja rakennetta, mutta pitkään minulla ei ollut mitään ideoita sen käytöstä, koska se ei sovi kovin hyvin astioihin. Käytän sitä Sculptural Series -sarjassa niin, että jätän sen tosi orgaaniseksi ja tunnustelen, mikä olisi oikea koostumus.

Käytätkö punasavea astioiden kansien koristeissa, jotka näyttävät laavakiveltä?

Kyllä, vaikutelma on niin mielenkiintoinen.

Ovatko vaikutelmat syntyneet monien muovailu- ja polttoaikakokeilujen vai onnekkaan sattuman tuloksena?

Olen käyttänyt paljon suomalaista savea, joka reagoi herkästi polttoaikojen vaihteluun. Käytin sitä niin paljon käsiteollisuuskoulussa, että tunnen jo sen ominaisuudet hyvin ja pystyn keskittymään muotoon ja rakenteeseen. Minulle on tosi tärkeää voida muotoilla tekemisen aikana. Esimerkiksi noissa töissä muovaan savea käsin, kunnes löydän oikean muodon ja rakenteen.

Yleensä suunnittelen tietokoneella, jotta saan aikaan puhtaita linjoja ja selkeitä kuppimuotoja. Mutta suunnittelen myös työpöydällä iskemällä kädet saveen ja hakemalla eri muotoja; annan vain mennä vapaasti materiaalin mukaan. Punasaviset nupit syntyivät materiaalilla leikitellessä. Työtapaani kuuluu hyödyntää kumpaakin tapaa. En olisi tässä, jos vain suunnittelisin ja joku muu tekisi esineet.

Mielenkiintoista, että tietokonesuunnittelu on osa prosessiasi. Voitko kertoa siitä vähän lisää?

Käytän Rhino-nimistä 3D-piirrosohjelmaa. Se on minusta nopea työkalu suunnitella esimerkiksi modulaarisia seinäsommitelmia. Pääsen nopeasti järjestelemään osia ja kokeilemaan erilaisia kuvioita. Käytän valua ja kipsimuotteja muun muassa siksi, että tykkään tehdä esineen sellaisena kuin se on mielessäni. Jos yrittäisin dreijata näitä tiettyjen mittojen ja muodon mukaan, se ei kyllä onnistuisi. Siksi valumuotti on menetelmäni, ja 3D-piirtämisen avulla saan tehtyä sen, mitä haluan.

Halusin kysyä estetiikasta ja inspiraatiosta, koska varsinkin jotkut Sculptural Series -sarjan yksityiskohdat tuovat mieleen Memphis-ryhmän. Millaisia vaikutteita hyödynnät?

Koulussa minua kiinnostivat eniten erilaiset savimassat, ja kokeilin värjätä niitä ja muutella koostumusta. En ollut kovin kiinnostunut lasitteista, kuvioinnista tai pintaväreistä. Ajatteluni muuttui vasta kun perustin oman työhuoneen. Meillä oli yhden kollegan kanssa projektina tehdä lautaset helsinkiläiseen ravintolaan. Kokeilimme lasitteita ja värejä, ja silloin kiinnostuin molemmista.

Viime vuosina olen kehitellyt omaa tyyliä, ja se näkyy nykyisissä töissäni, joissa käytän paljon metallinhohtovärejä. Koulun jälkeen en kai ollut valmis omaan tuotantoon. En ollut vielä löytänyt omaa tyyliäni. Nyt kun muistelen sitä aikaa, tajuan päässeeni pitkälle.

Tällä hetkellä minua kiinnostavat usein Art deco -värit. Se on selkeyden mutta myös värien ja muotojen puolesta ihana tyyli. Olen ehkä vanha sielu, koska ihmiset sanovat usein, että töistäni tulee mieleen 1970-luku. Tai itse asiassa ihmiset näkevät töissäni aika erilaisia asioita. Itse ajattelen saaneeni vaikutteita enimmäkseen Art decosta ja ehkä ihan vähän 1970- ja 1980-luvuilta.

Miten päädyit keramiikkaan, kun opiskelit kai aikaisemmin valokuvausta?

Kävin koulussa valokuvauksen tunneilla, missä kehitimme kuvia pimiössä. Siihen aikaan ajattelin haluavani valokuvaajaksi, joten opiskelin sitä jonkin aikaa. Mutta silloin Photoshop tuli peliin mukaan, ja verrattuna pimiötyöskentelyyn – siihen, miten kivaa on tehdä omilla käsillä – kaksiulotteinen Photoshop-kuvaus ei tuntunut kovin kivalta.

Tämä ei täysin vastaa kysymykseesi, että miten päädyin keramiikkaan. En tiedä, mitä siinä tapahtui. Piti kai löytää uusi väylä tekemiseen. Savi oli minulle tuttu materiaali. Hain käsiteollisuuskouluun ja pääsin. Siellä oli paljon enemmän kyse tekniikoiden opettelusta eikä kyselty kysymyksiä. Kun menin myöhemmin Taikkiin, siellä kyseltiin tosi paljon: mitä teet ja miksi? Siellä piti tosissaan kehittää muotoiluajatteluaan ja lakata toteuttamasta joka ikistä ideaa.

Taikin jälkeen et kuitenkaan perustanut heti omaa studiota.

En tuntenut olevani valmis omaan yritykseen. Tein joitakin vuosia visuaalista suunnittelua.Tunnistan tehneeni monia viisaita päätöksiä, joita en kuitenkaan tehnyt silloin tietoisesti.

Mikä siis sai sinut perustamaan oman studion vuonna 2016? 

Äitini oli parantumattomasti sairas. Se avasi silmäni. Äidin kuoltua ajattelin, että elämä on oikeastaan tosi lyhyt. Haluanko myöhemmin kysellä itseltäni, millaista olisi ollut tehdä sitä tai tätä? Sain vähän rahaa ja ajattelin, että oli hyvä tilaisuus perustaa studio ja katsoa, mitä tapahtuu.

Minulla oli jo työhuone, mutta koska kävin arkipäivisin muissa töissä, en ehtinyt viettää siellä paljonkaan aikaa. Päätin antaa itselleni tilaisuuden käyttää aikaa tekemiseen.

Itsenäisen muotoilijan pitää usein toimia kahdella rintamalla: julkisesti suunnitellaan ja tehdään omia tuotteita ja taustalla kaupallisia projekteja, jotka auttavat rahoittamaan studiota. Vastaako tämä kokemustasi?

Kyllä, totta kai. Vaikka tilanne on kehittynyt, kun olen kasvanut ja rakentanut brändiä. Viime syksy oli varmaan ensimmäinen kerta, kun ei tarvinnut niin paljon tyrkyttää vaan ihmiset alkoivat tulla minun luokseni. Nyt on taloudellisesti vähän helpompi tilanne. Kaupallisella puolella teen myymälätilan suunnittelua ja tuotekuvauksia, joista saa vähän enemmän rahaa. Olen aika tyytyväinen tilanteeseen, koska vaikka rakastan keramiikkaa, en haluaisi tehdä pelkästään sitä. Tuntuu niin kuin moni aikaisemmin opiskelemani juttu – keramiikka, valokuvaus, tilasuunnittelu ja visuaalinen suunnittelu – kytkeytyvät kaikki yhteen.

Mielestäni pitäisi keskustella enemmän siitä, miten ja mistä rahat yritykseen tulevat. Kun kävin Taikkia, puhuimme enimmäkseen Milanoon menosta ja tuottajan löytämisestä oman tuotteen valmistamiseksi. Mutta polkuja on niin monia, eivätkä kaikki voi kulkea samaa tietä. Olisi ollut kiva kuulla enemmän esimerkkejä eri alojen ihmisiltä tai yrittäjiltä heidän poluistaan valmistumisen jälkeen.

Kuulostaa niin kuin kaikki liittyisi yhteen ja eri työmuodot keskustelevat mukavasti keskenään.

Kyllä, ja juuri sen yhdistelmän ansiosta minulla on mahdollisuus tehdä keramiikkaa. Olisi taloudellisesti haastavaa tehdä pelkästään keramiikkaa.

Onko ihmisiä, joilta voit kysyä neuvoa, vai pitääkö yrityksen pyörittämiseen liittyvät asiat selvittää ihan itse?

Minulla on työhuonekollegoita, ja mietimme näitä asioita yhdessä. Olemme saman tyyppisillä aloilla, vaikka teemme omia tuotantoja. Heidi [Aulikki] tekee myös keramiikkaa, joten tuemme toisiamme teknisissä haasteissa ja sen sellaisessa. Lottakin [Larissa] on alkanut tehdä keramiikkaa, mutta lisäksi hän tekee koruja. Tuemme siis toisiamme. Minusta on tosi tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, ja minun ihmiseni ovat studiolla. Meillä on täällä tosi hyvä ilmapiiri, ja autamme toisiamme paljon.

Löysittekö paikan yhdessä?

Opiskelimme kaikki Taikissa suunnilleen samaan aikaan. Heidi opiskeli keramiikkaa. Tapasin Lotan samoin maisteriopintojen aikaan. Meillä oli Heidin kanssa yhteinen työhuone jo ennen tätä, ja sitten Lottakin alkoi etsiä tilaa, mutta vanha paikkamme meni remonttiin, joten aloimme kaikki etsiä yhdessä isompaa tilaa. Nyt olemme täällä Helsingin keskustassa vanhan tiilitalon sisäpihalla, ja tämä on aika hyvän kokoinen tila. Meillä on periaatteessa kaksi huonetta, yksi puhtaaseen työhön ja takahuone sotkuista työtä varten.

Onko työtilasi ja töidesi välillä vahva suhde?

En usko, että minulla on mitään erityistä suhdetta tähän tilaan. Tämä ei nimittäin ole ihanteellinen tila minulle. Olisi ihanaa, jos ikkunoista näkyisi luontoa tai merta, jotain muuta kuin rakennuksia. Minulle tilan arvo on työkavereissa. Minulle on todella tärkeää, että meillä on hyvä ilmapiiri, ja minusta on kiva tehdä töitä innostavien ihmisten kanssa. On kyllä kivaa toimia kaupungin keskustassa. Työskentelin aikaisemmin Helsingin itäosassa, ja tunsin oloni aika eristäytyneeksi.

Tykkään ajatuksesta, että työyhteisöstä tulee melkein tärkeämpi kuin itse tilasta.

Ehkä minulla jonakin päivänä on oikein kaunis tila. Rakastan arkkitehtuuria, mutta myös luontoa. Ehkä minulla jonakin päivänä on keskustassa työhuone, missä on iso puutarha. Sitten voisin nauttia kummastakin samaan aikaan.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..