Weekly Mix #6: Jenni Rope

Kuvataiteilija ja kuviosuunnittelija Jenni Rope kuuntelee sanoituksia kuin runoja ja innostuu vähän vinksahtaneista sovituksista. Lapselleen hän laulaa joka ilta Tapio Rautavaaran Sinisen unen.

Kuvataiteilija ja kuviosuunnittelija Jenni Rope kuuntelee sanoituksia kuin runoja ja innostuu vähän vinksahtaneista sovituksista. Lapselleen hän laulaa joka ilta Tapio Rautavaaran Sinisen unen.

Hei Jenni, mitä kuuluu?

Hyvää! Parhaillaan työstän teoksia syyskuussa avautuvaan näyttelyyni. Nautinnollisinta työssäni on värien sekoittaminen, levittäminen, polyuretaanin leikkaaminen, pohtiminen ja hoksaaminen. Nyt juuri on menossa hyvä vaihe, kun työt ovat lähteneet kehittymään uuteen suuntaan.

Toukokuussa lähden Latviaan Zine Festivaaleille luennoimaan ja pitämään näyttelyä. Vireillä on myös lastenkirjaprojekti, sekä uusimpia maalauksiani kokoava taidekirja näyttelyni yhteyteen.

Millainen on Jenni Ropen viiva?

Tällä hetkellä se on ollut viivan sijaan kuiva ja leveä pensselin jälki, mikä näkyy hyvin uusimmassa Vimmalle suunnittelemassani Pitko-printissä. Viime vuosina olen tehnyt useita kuoseja Vimmalle.

Vimman kanssa on hauska tehdä töitä, koska se ei tee uusia mallistoja perinteisten sesonkien mukaan. Tällä viikolla Vimmalle tekemäni kuvio on tehtaalla parhaillaan jo ensi viikolla, ja pari viikkoa sen jälkeen saan nähdä valmista kangasta!

Oma lempparini suunnittelemistani printeistä on se ensimmäinen: Tippa. Kuosi valittiin mallistoon yllättäen. En osannut itse nähdä miten Tippa toimisi lastenvaatteissa.

© JENNI ROPE

Olet työstänyt myös useita mobile-taideteoksia. Mistä inspiraatio niihin?

Ama-gallerian Virpi Wuori-Valtaoja ehdotti minulle jo 2011, että tekisin mobileita. En silloin oikein lämmennnyt ideasta. Mobilet jäi kuitenkin alitajuntaan, koska vuosia myöhemmin innostuinkin työstämään ideaa.

Tein mobileita ennen lattialle asetettavia pieniä veistosmaisia juttuja samasta polyuretaani-materiaalista, jota olen nyt käyttänyt mobileissani. Siinä mielessä ne ovat kuin jatko-osa aiemmille teoksilleni. Tasapainoittelemalla palasia ja nostamalla ne siimalla ilmaan syntyy hitaasti ilmanvireessä liikkuva meditatiivinen teos.

Mikä on ensimmäinen musamuistosi?

Ehkä joku Besame Mucho tai Miljoona miljoona ruusua radiosta, niistä tulee lapsuus mieleen. Lempibändini oli Beatles, johon ihastuin nuorena niin että halusin hankkia niiden kaikki levyt. Luin koulussa venäjää, mutta opin Beatlesien avulla englantia.

Muita isoimpia fanituksen kohteita ovat olleet Kauko Röyhkä, Cure, Guided by Voices, Lemonheads ja Ariel Pink. Nykyään tulee kuunneltua Radio Helsinkiä ja Spotifystä aika monenlaista musaa, sekä yksittäisiä biisejä. Sellaisia isoja fanituksia ei ole tapahtunut vähään aikaan.

© JENNI ROPE

Millaisen soittolistan saamme nyt kuulla ja miksi?

Tein aikoinaan lempimusasta mix-tape -kasetteja kuunneltavaksi. Yhdessä niistä jonka tein siskolleni oli toisella puolella naislaulajia ja toisella puolella miehiä. Siskoni sanoi aina kelanneensa ”miehet yli” ja kuunnelleensa vain naisartisteja, koska se puoli oli parempi.

Nyt 20 vuotta myöhemmin tein uuden ’Women’-soittolistan.

8.- 25.9. Jenni Rope: Maalauksia ja mobileita, Galleria Huuto, Uudenmaankatu 35, Helsinki.

www.jennirope.com

Aiheet
Weekly Mix

Roosa Murto on Helsinki Design Weekin viestintäkoordinaattori. Hän on aiemmin työskennellyt Helsingin Sanomissa, vapaana toimittajana useille lehdille ja mediakoordinaattorina Slush Impactissa.