Weekly
  • Uncategorized @fi
  • Weekly Mix

Weekly Mix: Hannaleena Heiska

Musiikki auttaa taiteilija Hannaleena Heiskaa keskittymään. Kun flow on hyvä, hän jopa tanssii maalatessaan.

Mitä kuuluu?

Hyvää, kai. Olen aloittanut uuden näyttelyn tekemisen. Teossarja on vielä alkuvaiheessa, mutta olen päässyt tuskaisimman yli. On kiva mennä työhuoneelle ja olen innostunut. Jatkan piirtäen: teen hiilipiirustuksia ja olen ottanut mukaan värit, pastelliliidut. Varmaankin teen myös jotain tilallista. Näillä näkymin teen Helsinki Contemporaryn näyttelyyn veistosmaisen piirustuksen. Aiemmin olen tehnyt rakennelmia taidemuseo Emmaan, ja Venäjällä Jekaterinburgissa piirsin suoraan tilaan hiilellä. Työstän myös kuratoimaani ryhmänäyttelyä Tukholmaan. Lisäksi Turun taidemuseoon tulee yksityisnäyttelyni alkuvuodesta 2019 – se onkin aika pian!

Tärkein saavutuksesi?

Mahtavinta on, että olen saanut tehdä mitä haluan, toteuttaa sisäisiä mielihaluja ja tarvetta ilmaista asioita kuvallisesti. Että olen saanut tehdä maalaamisen ja piirtämisen lisäksi monipuolisesti videota ja performanssia – erikoisia projekteja, ja niille löytyy yleisöä. Suurin saavutus on, että saan olla oma itseni ja tehdä mitä huvittaa. Se ei ole niin itsestään selvää.

Heiskan maalaus Rachael#2 on sarjasta “All those moments will be lost in time like tears in rain” (2012).

Tanssit joskus työskennellessäsi. Miksi?

Maalaaminen on usein tosi fyysisistä. Jos työ alkaa rullata, olen niin onnellinen ja nautin, että saatan alkaa tanssia silkasta onnesta. Ehkä sitä yrittää musiikin ja liikehdinnän avulla ylläpitää keskittymistä. Aivot toimivat niin nopeasti, että ne kyllästyvät helposti ja ovat kohta jo muualla. Ja toisaalta, jos työ pitää välillä hetkeksi katkaista, musiikin avulla siihen samaan tilaan pääsee nopeasti takaisin. Fiiliksen säilyminen on tärkeää varsinkin maalatessa, sillä teen maalaukset kerralla valmiiksi.

Olet tehnyt performanssin tanssija Minna Tervamäen kanssa. Miten se syntyi?

Minna otti minuun yhteyttä. Mietin hetken, onko minulla rahkeita performanssiin ja pystynkö heittäytymään. Päätimme kokeilla, ja jotenkin se loksahti. Aloimme testata, miten maalin kanssa voi tanssia. Ratkaisu kiteytyy vuorovaikutukseemme. Olemme lavalla omia itsejämme, esimerkiksi kaikki minun liikkeeni ovat tarkoituksenmukaisia; minä maalaan. Esiinnyimme tammikuussa Berliinissä. Se oli jännittävää, sillä vaikka esitykset ovat vetäneet Suomessa tosi paljon ihmisiä, emme tienneet etukäteen, tuleeko kukaan. Ja sitten esitys olikin ihan tupaten täynnä. Vaikka jännitti, meillä on taito tukea toisiamme ja luottaa siihen, että yhteistyömme toimii – ja adrenaliini hoitaa loput.

Mikä tanssissa ja liikkeessä kiehtoo?

Taidehistoriassakin on yritetty kuvata sitä, miten maalaten saa liikettä. Minua kiehtoo hirveästi se, voiko liikettä tuoda esiin jotenkin jännällä tavalla. Performanssissa minä tuon Minnan liikkeen esille ja jatkan sitä viivoilla. Vaikka kuva on pysähtynyt, ainakin mielikuvissani näen siinä vielä liikkeen, vaikka Minna olisi jo toisaalla. Olemme olleet todella inspiroituneita Oskar Schlemmerin Bauhausissa tekemästä Triadisches-baletista. On hienoa sinänsä, että meidän performanssimme on jatkuva prosessi, joka muuttuu vähitellen koko ajan. Esityksissä näytämme aina senhetkisen tilanteen.

Palkittu videosi Today We Live kuvaa hidastetusti ihmisiä punk-keikalla. Mikä aiheessa kiinnosti?

Kun punk/metallibändi Lighthouse Project käytti maalauksiani levynkannessaan, kävin paljon heidän keikoillaan. Kävin myös hc-punk-keikoilla, joiden energia tarttui. Myös taustalla oleva streittari-ideologia teki vaikutuksen, se rohkeus riehua keikalla selvin päin. Sitten sain tilaisuuden ja tuotantorahaa tehdä videon Louis Vuittonin Espace-galleriaan Tokioon. Järjestin Kuudes linja -klubilla kahden bändin keikan, johon kutsuin heidän fanejaan. Annoin tilanteen vain tapahtua enkä ohjannut liikaa. Videosta tuli aika meditatiivinen. Se on ryhmämuotokuva, joka kuvaa nuoruutta ja viattomuutta. Musiikiksi taustalle valitsin Erik Satien Gymnopédiesin, joka viittaa rituaaliseen tanssiin. Halusin etäännyttää tilanteen toisella musiikilla, ja koska rakastan klassista musiikkia, se tuntui sopivan.

Yksityisnäyttely Göteborgin Taidemuseossa vuonna 2015.

Mitä musiikki sinulle merkitsee?

Tosi paljon. Kuuntelen musiikkia koko ajan ja käyn katsomassa keikkoja. Seuraavaksi olen menossa katsomaan ruotsalaista feministiräppäri Silvana Imamia. Yritän kanavoida kaikki omat tunteet ja menneisyyden kokemukset työskentelyyn, ja musiikki auttaa siinä. Jos olen yksin, tykkään elää musiikkikuplassa. Musiikki auttaa myös haaveilussa, joka on tärkeää työssäni.

Varhaisin musiikkimuistosi?

Apua. Varmaankin Miami Vicen soundtrack ja Jan Hammer. En ymmärtänyt mitään itse tv-sarjasta, mutta silti sen soundtrackia piti kuunnella c-kasetilta. Jotenkin se kolahti. Kuuntelin tosi pienenä myös rockbändi Sladea.

Miten musiikkimakusi on elänyt sittemmin?

Olen kuunnellut jossain vaiheessa paljon metallia, ja minulla on ollut Nick Cave -taidekouluvaihe. Klassinen musiikki on kulkenut koko ajan mukana. 2000-luvulla olen palannut takaisin kasarielektroon. Se ja rap tuntuvat kotoisalta.

Urheilet paljon. Kuunteletko silloin musiikkia?

Jos lenkkeilen, olen yleensä jonkun kanssa, ja silloin jutellaan. Mutta salilla kyllä. Ennen minua häiritsi esimerkiksi spinningissä tosi huono musiikki, mutta nyt olen alistunut sille. Huomaan, että musiikkimakuni on kehittynyt niin, että listamusiikkikin tuntuu jo eksoottiselta, kun en normaalisti kuuntele yhtään radiota.

Millaisen soittolistan saamme kuulla?

Se on pieni otanta siitä, mitä kuuntelen työhuoneella tällä hetkellä. Olen kuunnellut viime aikoina paljon Susanne Sundføria, jolla on kaunis ja mielikuvituksekas maailma. Koen, että hänen musiikkivideoissaan on samanlaista symboliikkaa kuin minun teoksissani – kaksi tasoa, fantasia ja todellisuus. Ja se mieletön ääni, muuntautumiskykyinen mutta tunnistettava. Vitalic on ranskalainen elektroartisti. Kokeellinen ja ihan tanssittava elektrokin resonoi minussa. Piirrän paljon rakennuksia ja muita kuolleita asioita ja mietin tulevaisuuden skenaarioita. Jollain jännällä retrotavalla ne liittyvät minusta elektroon, jonka liitän tulevaisuuteen.

 

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..