Weekly
  • Sarjat
  • Weekly Mix

Weekly Mix: Anniina Koivu

  • Curator
  • ECAL
  • Kuraattori

Sattumien ketju johdatti kuraattori Anniina Koivun Saksan ja Italian kautta Sveitsiin, jossa hän toimii kuraattorina, professorina ja tutkijana. Toukokuussa aukeaa hänen ensimmäinen näyttelynsä Suomessa osana Fiskars Art & Design Biennalea.

Mitä kuuluu, Anniina?

Kiitos hyvää! Olen Milanon Design Weekillä ja istun parhaillaan toimistossani. Täällä on melkoinen sirkus meneillään, paljon nähtävää ja tehtävää koko ajan. Se on hieman väsyttävää, mutta myös todella hauskaa joka vuosi!

Asut ja työskentelet Sveitsissä. Miten päädyit sinne?

Se on monen tapahtuman ja onnekkaan sattuman muodostama tapahtumaketju. Asuin ensimmäiset kuusi vuotta Suomessa, kunnes perheeni muutti Saksaan. Myöhemmin tulin takaisin Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria TKK:lle. Opintojeni aikana lähdin Venetsiaan, jossa elämäni koki merkittävän käännöksen. Tämä saattaa kuulostaa ällöltä, mutta tapasin siellä en ainoastaan yhden vaan kaksi elämäni miestä: aviomieheni ja myös Stefano Boerin, joka oli opettajani UIAV-yliopistossa. Valmistumiseni jälkeen hän tarjosi minulle töitä Milanosta Abitare-lehden design-toimittajana. Vuosien 2007 ja 2011 välillä Abitare uudistui, kun toimme kritiikin uudelleen design-journalismiin ja kokeilimme uusia formaatteja. Testasimme design-tuotteita The Design Trial -juttusarjassa, jossa asiantuntijat ja suunnittelijat pääsivät keskustelemaan avoimesti ja kriittisesti omista tuotteistaan.

Olimme asuneet Milanossa jo jonkin aikaa, ja tuntui siltä, että olimme tulleet jäädäksemme, joten päätimme ostaa asunnon. Kaksi viikkoa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Rolf Fehlbaum otti minuun yhteyttä Vitralta ja tarjosi minulle töitä yrityksen tutkimusjohtajana. Se oli tarjous, josta en voinut kieltäytyä.

Yhtäkkiä olinkin Baselissa Sveitsissä. En ole enää töissä Vitralla, mutta Sveitsi on yhä tärkeä osa elämääni. Olen opettanut jo kymmenen vuoden ajan Lausannessa ECAL-taideyliopistossa, jossa johdan tuotesuunnittelun, valokuvauksen ja kirjasinsuunnittelun maisteriohjelmaa.

Mitä erityispiirteitä Sveitsin taide- ja design-alalla on?

Sveitsi on tunnettu korkean teknologian teollisuudesta sekä vahvasta kellojenvalmistusperinteestä. Mielestäni kuitenkin ECAL-yliopistossa tapahtuu eniten Sveitsin muotoilun saralla. Koulu on listattu maailman kolmen parhaimman muotoiluyliopiston joukkoon, ja se tarjoaa loistavat puitteet, workshoppeja ja kansainvälisen ympäristön. Monet eivät tiedä, että ECAL on julkinen oppilaitos, toisin kuin suurin osa muotoilukouluista. Lisäksi kaikki opettajat ovat omien alojensa ammattilaisia eivätkä ainoastaan akateemikkoja, joten opetus on hyvin realistista ja käytännönläheistä.

Kuratoit FACTORY-näyttelyä keväällä alkavaan Fiskars Village Art & Design Biennaleen. Mikä projektissa on ollut mielenkiintoisinta?

Tämä on ensimmäinen projektini Suomessa, joten se on minulle henkilökohtaisesti todella jännittävä ja mielenkiintoinen näyttely. FACTORY kertoo erilaisista todellisuuksista nykypäivän muotoilun tuotannossa. Fiskars Biennalen kohdalla meidän piti muistaa, että moni vierailijoista ei välttämättä tunne muotoilun maailmaa kovin hyvin toisin kuin esimerkiksi Milanon Design Weekillä, jossa suuri osa vierailijoista on alan ammattilaisia. Siksi haluammekin kutsua ihmisiä tutustumaan tehtaisiin ja katsomaan, miten design-tuotteita valmistetaan ja millaista tehtaissa työskentely on. Monet pitävät tehtaita pölyisinä ja meluisina paikkoina, vaikka todellisuudessa tehtaita on hyvin erilaisia, hiljaisempia ja jopa laboratoriomaisiakin. Toisaalta ajatus puusepän verstaasta herättää ihmisissä romanttisemman mielikuvan. Puusepät usein kokeilevat ensimmäisinä uusia työkaluja ja tekniikoita tuotannossa. Ala kehittyy ylläpitämällä ja parantamalla työn laatua. Näyttely myös esittää uusia näkökulmia ihmisen ja koneen vastakkainasetteluun, joka tuntuu jo vanhentuneelta asetelmalta.

Fiskarsin kylä ansaitsee paljon nykyistä enemmän huomiota. Kylä tunnetaan yhä oransseista saksista, mutta harva tietää tänäkään päivänä kylän taide- ja muotoilukulttuurin historiaa. Kun Fiskarsin tehtaat suljettiin, kylä lähes autioitui. Houkutellakseen ihmisiä takaisin kylään Fiskars tarjosi taiteilijoille ja puusepille työtiloja ja -pajoja, ja kylä heräsi eloon taiteen ja käsityön avulla. Osa kylään muuttaneista taiteilijoista, kuten Karin Widnäs ja Kari Virtanen, asuvat ja työskentelevät yhä Fiskarsissa.

Tänä päivänä on tärkeää ottaa huomioon kylän nykyinen ja tulevakin kehitys. Toisaalta on mahtavaa nähdä kuinka paljon huomiota Fiskars saa, sillä turismi edistää paikallista elämää ja epäsuorasti myös tuotantoa. Toisaalta ei saa kuitenkaan antautua täysin uuden markkinakysynnän vietäväksi: tavallisten matkamuistotuotteiden suunnittelu turistimassoille voi vaikuttaa houkuttelevalta, mutta se ei saisi tapahtua laadukkaan työn kustannuksella.

Mitä musiikki merkitsee sinulle?

Totta puhuen en ole niitä ihmisiä, jotka käyvät paljon konserteissa tai käyvät varta vasten kuuntelemaan musiikkia. Musiikki on elämässäni läsnä lähinnä vain taustalla, olin sitten töissä tai vapaalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että musiikki ei olisi tärkeää. Päinvastoin, se on osa ympäristöä.

Mikä on paras näyttely, jossa olet käynyt?

Mieleeni tulee heti yksi esimerkki: Vuonna 2000 vierailin New Yorkissa Brooklyn Museumin SENSATIONS-näyttelyssä, jossa esiteltiin nuorten brittitaiteilijoiden töitä. Näyttely itsessään oli uskomaton, mutta ihastuin erityisesti ääniopastukseen, jossa oli puhujana David Bowie! Kävin näyttelyssä kahdesti vain koska halusin kuunnella hänen ääntään samalla kun katselin teoksia.

Valitsetko näyttelyihin koskaan taustamusiikkia?

Tähän asti en ole koskaan sisällyttänyt musiikkia näyttelyihini. FACTORY-näyttelyssä tärkeää ovat taustalla kuuluvat tehtaan äänet, jotka tulevat erilaisissa tuotantopaikoissa kuvatuista videoista. Äänet tekevät näyttelyn tunnelmasta aidon tuntuisen; emme halua luoda tunnelmaa keinotekoisesti.

U-Joints, 2018. Kuva: Delfino Sisto Legnani

Mikä on onnistunein tai ikimuistoisin kuratoimasi näyttely?

Viime vuonna Milanon Design Weekin aikana kuratoin yhdessä arkkitehtiystäväni Andrea Caputon kanssa U-JOINTS -näyttelyn, joka tarkasteli liitossuunnittelun merkitystä muotoilussa. Muotoilijat räätälöivät  vakioliitoksia eri tuotteisiin ja joskus suunnittelevat niitä alusta asti tiettyä tuotetta varten. Liitoksilla on suuri merkitys tuotteen toteutuksessa ja osien kokoonpanossa, mutta koska ne ovat usein hyvin huomaamaton osa tuotetta, ne jäävät vähälle huomiolle.

Näyttelyn tarkoituksena oli ohjata katsoja tarkastelemaan tuotteen yksityiskohtia, kuten liitoskohtia ja kiinnikkeitä. Kuten Charles Eames 1950-luvulla sanoi, “yksityiskohdat eivät ole yksityiskohtia; ne tekevät tuotteesta sen mikä se on”. Minua turhautti nykyinen Instagram-aikakausi ja se, miten ihmiset tekevät ostopäätöksiä vain pienen, epätarkan valokuvan perusteella näkemättä edes miten tuote on valmistettu.

Olimme melko yllättyneitä näyttelyn suuresta suosiosta. Tutkimme nyt liitoksia tarkemmin ja pyrimme julkaisemaan toivottavasti jo ensi vuonna kirjan aiheesta. Järjestämme myös sarjan samankaltaisia näyttelyjä, jotka ovat ikään kuin tulevan kirjan lukuja. Ensimmäinen näyttely aukeaa toukokuun alussa Lausannessa ECAL-yliopiston galleriassa, jossa nähdään yli 1500 liitosta ja kiinnikettä, kuten erilaisia nauloja, ruuveja, niittejä, pultteja ja muttereita sekä tunnettujen ja uudempien suunnittelijoiden huonekaluja. Näyttelyssä esitellään muun muassa pöytiä, tuoleja ja lamppuja, mutta myös muotituotteita ja jopa lentokoneen osia! Seuraavat näyttelyt järjestetään pian Japanissa ja Iso-Britanniassa.

Fiskars Village Art & Design Biennale aukeaa 19. toukokuuta. Anniinan soittolista läytyy täältä.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..