Weekly
  • Sarjat
  • Weekly Building

Weekly Building: Myyrmäen kirkko

  • Architecture
  • arkkitehtuuri
  • Juha Leiviskä

Arkkitehti Juha Leiviskä suunnitteli vuonna 1984 valmistuneen Myyrmäen kirkon kaikille aisteille. Rakennus tarjoaa heijastuspintoja niin valolle kuin äänelle, ja sen tunnelma elää vuoden- ja vuorokaudenajan mukaan.

Juha Leiviskä, mikä oli Myyrmäen kirkon johtoajatus?

Olin luvannut osallistua Myyrmäen kirkon suunnittelukilpailuun, koska kirkon lähistölle eläkepäivillään muuttanut Nakkilan kirkkoherran rouva soitti ja pyysi. Unohdin asian, kunnes aikaa oli enää kahdeksan päivää. Suunnitelma tuli tehtyä aika nopeasti. Ratkaisu syntyi heti paikalla käydessä: se oli kapea metsäkaistale ostoskeskuksen ja rautatieaseman välissä. Rakennetun ympäristön ja luonnon harmonia on ehdoton edellytys kaiken uuden rakentamiselle – lopputuloksen on oltava enemmän kuin osiensa summa. Rakensin tilasarjan pitkän muurin varaan mahdollisimman lähelle rautatietä, jotta metsän saattoi säilyttää puistona kokonaisuudessaan. Muuri sulkee metelin toiselle puolelle, ja rakennus avautuu puistoon. Asteittainen siirtyminen luonnon ja sisätilojen välillä on keskeistä suunnitelmassa. Kirkkosaliin on kuusi eri reittiä, mikä tekee kokemuksesta erilaisen joka kerta.

Olet suunnitellut useita kirkkoja. Miksi?

Osallistuin nuorena arkkitehtina yleisiin suunnittelukilpailuihin. Niistä Puolivälinkankaan kirkko ja asemakaava Oulussa oli ensimmäinen kirkkokilpailu, jonka voitin 1971. Sattumalta vielä asuin Tähtitorninkadulla Suomen lähetysseuran pitämässä opiskelija-asunnossa, ja ystävystyin muutamaan papin perheeseen. Sitä kautta tuli muun muassa Nakkilan seurakuntatalo suorana toimeksiantona. Mutta en minä ole mikään kirkkoarkkitehti – menestyin yhtä hyvin tai huonosti myös muissa kilpailuissa. Onnekseni on ollut sellaisia tuomareita, jotka ovat ymmärtäneet ajatukseni, esimerkiksi Kouvolan kaupungintalokilpailussa vuonna 1964. Minulle suunnittelu on aina tukeutunut arkkitehtuurin historiaan, enkä ole piitannut ajan trendeistä.

Myyrmäen kirkon valaisimet on sommiteltu vapaamuotoisesti. Juha Leiviskä on suunnitellut valaisimet aina erikseen jokaiseen kohteeseen, ensimmäisenä Lemin kirkkoon restauroinnin yhteydessä.

Olet verrannut arkkitehtuuria musiikkiin. Kerro lisää!

Ajattelen, että arkkitehtuuri ja musiikki ovat taiteena samanlaisia: ne koetaan prosessina siirtymällä tilasta tai sävellajista toiseen. Toisin kuin maalaus tai veistos, arkkitehtuuri koetaan kaikilla aisteilla, ei pelkästään katsomalla. Arkkitehtuurissa eletään ja liikutaan, ja siinä avautuu aina uusia näkökulmia ja vaihtelua. Myyrmäen kirkossa matalien aulatilojen kautta saavutaan asteittain valossa kylpevään kirkkosaliin, joka on kaiken kohokohta. Arkkitehtuuri tällaisena prosessina on lempiaiheeni. Elämyksellisiä esikuvia minulle ovat olleet historialliset kohteet, kuten 1600- ja 1700-luvun puukirkot Lemillä, Paltamossa, Keuruulla ja Petäjävedellä.

Myyrmäen kirkko on tällä hetkellä suljettuna peruskorjauksen vuoksi.

Mitä musiikkia Myyrmäen kirkko olisi?

Kyllä se on kaikkine valaistuksen vaihteluineen ja valoheijastuksineen on barokkimusiikkia. Kansanmestarien puukirkkojen lisäksi esikuviani ovat Etelä-Saksan myöhäisbarokkikirkot, luostarit ja kirjastot. Kuten professori Nils Erik Wickberg luonnehti, ne ovat instrumentteja valon soitettavaksi. Näissä tiloissa valo on päämateriaali, ne on rakennettu valosta. Valoa on ikään kuin sävelletty: kaikki sen moninaiset heijastukset, varjot ja välivaiheet. Kuinka valo johonkin seinäpintaan osuessaan saa arkkitehtuurin elämään toiselle tavalla kuin standardikerrostalossa.

Juha Leiviskän töiden tärkein rakennusmateriaali on päivänvalo. Vuonna 1984 valmistunutta Myyrmäen kirkkoa on kutsuttu Valon kirkoksi.

Mikä on keinovalon merkitys?

Minua ärsyttää, jos keinovalolla yritetään matkia päivänvaloa. Minulle päivänvalo ja keinovalo ovat ehdottomasti itsenäiset elementit, jotka ovat vuoropuhelussa toistensa kanssa. Hagia Sofiassa Istanbulissa ihmettelin sitä valohämyä, mikä siellä on – kuin valohuntu, joka tulee holviston ja seinien yläosan pienistä ikkunoista, jotka on päällystetty valoa läpäisevällä kivellä, alabasterilla. Samanaikaisesti öljytuikut olivat inhimillisessä mittakaavassa: ne levittäytyivät mattoina isoissa kruunuissa ihmisten päiden yläpuolella. Ajattelin, että noin minäkin valaisimet haluan. Värilämpötila on lämmin valkoinen, se on kuin nuotio tai kynttilä.

Mihin olet Myyrmäen kirkossa erityisen tyytyväinen?

Kokonaisuuteen – kuinka se elää vuodenajan, vuorokaudenajan ja sääolosuhteiden mukaan. Kirkko on tilasarjana varsin elävä ja rikas, ja siihen yhdistyy vielä erityisen hyvä musiikkiakustiikka. Kirkossa on heijastuspintoja niin valolle kuin äänelle.

Mitä rakennusta ihailet?

Arkkitehti Kirsti Sivénin suunnittelemaa kahta asuinrakennusta Helsingissä osoitteessa Pohjoisranta 2 – Meritullinkatu 1. Niissä uusi arkkitehtuuri on sovitettu erityisen hyvin vanhaan ympäristöön. Vanhat ja uudet rakennukset ovat sarja vaihtelevan korkuisia paviljonkeja, joita sitoo yhteen korkea vanhojen rakennusten vaakalinjoihin sovitettu pohjakerros muureineen. Korttelin sisäosaan syntyy intiimejä pihoja, ja koko asetelma antaa mahdollisuuden ihanteellisille tilaratkaisuille: kaikista asunnoista on näkymät vähintään kolmeen ilmansuuntaan. Ja mitkä näkymät! Uudisrakennusten huonekorkeus on sama kuin vanhoissa, tämä lisää sekä viihtyisyyttä että alueen arkkitehtonista yhtenäisyyttä. Kaikki yksityiskohdat ja liittymät on tehty hartaudella ja taidolla, joka on nykyään harvinaista. Tästä esimerkkinä Meritullin torin ja Pohjoisrannan nurkkaratkaisu, joka naulitsee Kruunuhaan kaupunginosan paikoilleen. Tämä työ on samalla sekä erittäin vakava että hyvin riemastuttava.

Juha Leiviskä on Open House Helsinki 2019 teema-arkkitehti. Katso esittelyvideo täällä ja tapahtuman ohjelma www.openhousehelsinki.fi.
Kuvat:
Arno de la Chapell ja Rauno Träskelin (potretti)

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..