Weekly Bubbling: Jesse Pietilä
Weekly Bubbling -juttusarja toimii ketjuna: jokainen haastateltava nimeää ihailemansa suunnittelijan sarjan seuraavaan osaan. Viime kerralla vaatesuunnittelija Heikki Salonen valitsi sisustusarkkitehti, muotoilija Jesse Pietilän.
Jesse Pietilä haluaa juhlistaa suomalaista, materiaalilähtöistä lähestymistapaa. Hänen koivuviilusta suunnittelemansa mallisto skaalautuu ja muotoutuu kalusteesta ja tilasta toiseen.
Mitä kuuluu?
Kiitos hyvää! Muotoilijana eniten huomiotani vie laaja kalustemallistokokonaisuus, jota olen kehittänyt itsenäisesti. Olen suunnitellut suomalaisesta koivusta viilupuristekomponentin, joka on näkyvä osa kalusteen runkoa. Olen rakentanut kalusteet aina viilun puristamisesta kasaamiseen asti – näin tiedän materiaalin ja rakenteen kestävyyden. Kantava idea kiteytyy kalusteen viilupuristeiseen runkoon, joka on teollisesti tuotettavissa ja mittasuhteiltaan skaalattavissa. Seuraavaksi keskityn alihankintaketjun kehittämiseen ja toimitusvarmuuden vahvistamiseen.
Mistä mallisto on saanut inspiraationsa?
Suunnittelijana näen suomalaisen kalustevalmistuksen historian jatkumon ja ajattelen löytäneeni tavan tuoda oman näkemykseni siihen. Ehkä mieleenpainuvin kommentti on, että vaikka kalusteeni veisi mihin päin maailmaa tahansa, niistä näkee, mistä ne tulevat – mallistossa ilmenee pohjoinen design. Haluan juhlistaa tätä suomalaista materiaalilähtöistä lähestymistapaa. Kun katson olemassa olevaa tarjontaa, koen että markkinoille mahtuu tämäntyyppinen mallisto.
Millaisessa tilassa näkisit tuotteet mieluiten?
Uskon, että toimisto- ja asuinympäristö jollain tavalla samankaltaistuvat. Loin mallistosta sellaisen, että se tarjoaa kalusteita molempiin ympäristöihin, koteihin ja julkisiin tiloihin. Runko on skaalautuva alusta, joka mahdollistaa eri kalustekategoriat, kuten, penkin, nojatuolin ja pöydän.
Teet suunnittelutöitä myös toimeksiannosta. Mikä toimeksianto on jäänyt mieleen?
Olen toiminut useamman vuoden assistenttina sisustusarkkitehti Samuli Naamangalle, joka on kehittänyt graafisen betonin. Suunnittelin Graafiselle betonille kuosin nimeltään Mosaic Ellipse. Graafinen betoni on rakennusteollisuuden tuote, betonin pintakuviointia. Sellaisena se oli mielekästä vaihtelua kalustesuunnittelulle.
Mikä sinua kiinnostaa juuri nyt?
Haluaisin päästä tekemään interiöörin, jossa on käytetty nestemäistä kangastapettia, silk plasteria. Seinälle levitettävällä luonnonkuitutapetilla on akustisia ominaisuuksia. Markkinoilla on paljon pseudoakustisia tuotteita, jotka eivät todellisuudessa ratkaise kaikumista. Nestemäinen kangastapetti saattaa vaikuttaa kitschin oloiselta, mutta koen, että mitä tahansa materiaalia pystyy hyödyntämään toimivasti hyvällä suunnittelulla. Materiaalin tekstuurista tulee esteettisesti mieleen Linda Bergrothin suunnittelemassa Zero Waste Bistrossa käytetty ReWall-seinälevymateriaali.
Millainen olisi kiinnostava toimeksianto, jos vain taivas on rajana?
Uudet teknologiat kiinnostavat, kuten metallin tulostaminen tai kierrätettävän selluloosan mahdollisuudet tulevaisuuden kiertotaloudessa.
Mikä on hienoin tila Helsingissä tällä hetkellä?
Olen seurannut Taideteollisen korkeakoulun kurssikaverini Risto Wikbergin ja Futudesignin työtä. Ravintola Bronda on onnistunut tilallis-toiminnallisesti materiaalivalintoja myöten. Historiallisemmista tiloista Aarno Ruusuvuoren suunnittelema Helsingin kaupungintalon aula on eheä kokonaisuus: 1960-luku on yhdistetty Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan rakennukseen. Salutorgetin halli on mielettömän hieno – varsinkin ravintolamiljöönä, jossa ihmiset pääsevät kohtaamaan.
Sarjassa sinua edeltänyt Heikki Salonen halusi kysyä sinulta: Camouflage – voisiko siitä tehdä huonekalua?
Kyllä, monellakin tapaa. Teemallisesti kokonaisvaltaisena asiana tai esineenä, joka ei välttämättä edes muistuta huonekalua. Jonakin veistosmaisena esineenä, joka ikään kuin syö käyttäjän sisäänsä. Tai sitten hillitymmin: voisin ajatella myös camouflage-tyyppistä käsittelyä osana mallistoni verhoilua.
Ketä ihailet tai seuraat ja miksi?
Kenkäsuunnittelija Anna Kokkia. Näin kerran taiteilija Paavo Halosella Kokin suunnittelemat kengät, ja ajattelin että wau, haluan samanlaiset. Kokilla on vahva oma näkemys siitä, miten kenkiä voi käyttää ilmaisun välineenä silti säilyttäen jalkineiden funktionaalisuuden.
Mitä haluaisit häneltä kysyä?
Mistä sait alun perin inspiraation kenkien suunniteluun?
