Weekly
  • Weekly Abroad

Weekly Abroad: Tuomas Markunpoika

Weekly Abroad esittelee ulkomailla uraa luovia suomalaismuotoilijoita. Tuomas Markunpoika surffaa mielenkiintoisilla ja antoisilla aalloilla kalustemuotoilun ja taiteen välimaastossa. Hän asuu tällä hetkellä Amsterdamissa ja on kiinnostunut muistista, tunteista, materiaaleista – mistä tahansa paitsi funktionalismista.

Markunpoika opiskeli kalustemuotoilua Lahden muotoiluinstituutissa ennen muuttoa Alankomaihin ja työharjoittelua Marcel Wandersilla. Myöhemmin hän suoritti maisterintutkinnon (MA, Contextual Design) Eindhovenin muotoiluakatemiassa. Gijs Bakkerin ja Louise Schouwenbergin tarkkojen katseiden ohjaamana Markunpoika suunnitteli kokoelman, jossa käsitteli isoäitinsä Alzheimerin taudin aiheuttamia vaikeita tuntemuksia. Tästä syntyi Engineering Temporality, jonka osat on tehty muovaamalla pieniä teräsrenkaita puisiin kalustemuotteihin ja polttamalla ne. Tuloksena on aavemaisia teräsrankoja, joilla Markunpoika on kerännyt laajalti huomiota ja kiitosta.

Edellistä seurasi muita konseptipainotteisia projekteja. Amalgamated (2014) tuotti kokoelman värikynistä liimatuista lohkoista sorvattuja maljakoita. Funktionaalista, mutta samalla nokkelaa ja hauskaa muotoilua. Muissakin projekteissaan Markunpoika osoittaa jatkuvaa kiinnostusta kulttuurisiin normeihin ja valon ominaisuuksiin. Distant Light (2015) yhdistää Fresnel-akryylilinssejä LED-renkaisiin ja heijastaa värikkäitä kuvioita teoksen lähellä oleville pinnoille.

Jos katsoja ei ole perehtynyt aiheeseen, teos voi vaikuttaa tavanomaiselta abstraktilta valokokeilulta, mutta se pohjaa Markunpojan kiinnostukseen japanilaista estetiikkaa ja sen länsimaisia tulkintoja kohtaan ja sisältää viitteitä wabi-sabiin ja karesansuihin. Uudempi työ Penumbra (2017) lähestyy valoa sisäsyntyisten ominaisuuksien eli varjojen ja pimeyden kautta. Neonputkea ympäröi aaltoileva, sadoista teräskuulista koostuva pinta.

Contra Naturam

Markunpojan uusin teos nimeltä Contra Naturam oli näytteillä Lontoossa Galleria Fumissa 8.9. asti. Se käsitteli luonnollisten ja keinotekoisten materiaalien suhdetta. Vaikka teoksen nimi on ”Luontoa vastaan”, Markunpoika korostaa, ettei ole kiinnostunut vastakkainasettelusta keinotekoinen versus luonnollinen.

”Vastakkainasettelua on maailmassa ihan liikaa”, hän sanoo. ”Minusta kaikki on samaa, ja siksi haluan hämärtää luonnolliselta näyttävien ja tuntuvien mutta silti jollakin tavalla keinotekoisuuden vaikutelman synnyttävien esineiden välisiä eroja.”

Edellä kuvatun hämärtämisen lisäksi Contra Naturam on osoitus Markunpojan kyllästymisestä nykymuotoilun pakonomaiseen visuaalisuuden korostamiseen, kun muitakin konkreettisempia aisteja voisi puhutella. Visuaalisuuden ylikorostuminen on Markunpojan mukaan johtanut tietynlaiseen latteuteen nykymuotoilussa. Tekniikkaa on korostettu tekstuurin kustannuksella.

Näin ollen Contra Naturam korostaa valmistamisensa aineellisuutta, ainakin pinnalta katsoen. Kalusteiden pintakäsittelynä on tadelakt, perinteinen marokkolainen kalkkikivirappaus, jota käytetään yleensä pesualtaissa ja ammeissa, ei tuoleissa tai pöydissä. Markunpoika käyttää äärimmilleen kiillotettua karkkiväristä pinnoitetta lasikuidulla, epoksilla, liimalla ja sementillä vahvistettujen styroksikappaleiden päällä.

”Asioiden ytimen piilottelussa ei ole mitään uutta”, Markunpoika sanoo, ”mutta minusta on tosi kiinnostavaa tutkia, kuinka petollisesti se yleensä tehdään. Haluan olla rehellinen siinä, mitä piilotan, ja sisällyttää piilottamisen teoksen konseptiin. Esine on keinotekoinen, mutta osoittaa samalla keinotekoisuuden erinomaisuuden.”

Yhteenkuuluvaisuuden tunne

Markunpoika on asunut Alankomaissa viimeiset kahdeksan vuotta ja pohtii jo maisemanvaihtoa. Amsterdam on sykkivä, dynaaminen ja kiinnostava kaupunki tehdä työtä ja elää, mutta yhteenkuuluvaisuuden tunne on luonnostaan hiipumassa. Markunpoika kertoo, että koska suuri osa asiakkaista toimii muualla, kaupunkiin ei ole enää merkittävää ammatillista sidettä.

”Olen siirtymävaiheessa”, hän ilmoittaa. ”Eikö se ole ihan luonnollista, että kaikki loppuu aikanaan ja on aika siirtyä eteenpäin?”

Hänellä ei ole konkreettista suunnitelmaa seuraavasta elinympäristöstä, mutta viimeisin näyttely on johtanut hänet Lontooseen ainakin väliaikaisesti. Syyskuussa Markunpojan Contra Naturam -sarjan uusin teos on esillä Lontoon Design-museon ryhmänäyttelyssä, jonka ovat kuratoineet Gallery FUMI ja Kingstonin taidekoulun kuratointilinjan maisterioppilaat.

Näyttely oli osa Lontoon Design-viikkoa, ja sen otsikkona on seuraavaa asemapaikkaansa pohtivan muotoilijan aatoksiin sopivasti Belonging.

Fittingly, perhaps, for a designer attempting to work out where to go next, the exhibition, held as part of the London Design Festival, is entitled Belonging.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..