Mikko Laakkonen suunnitteli uudet Napue-pullot

Napue-ginistä tunnettu Kyrö Distillery Company otti tällä viikolla käyttöön uudet pullot. Niiden suunnittelijaksi valittiin muotoilija Mikko Laakkonen. Aiemmat pullot olivat italialaisen perheyrityksen pullomallia, joka on ollut käytössä muillakin gin-ja viskibrändeillä Pohjoismaiden ulkopuolella.

Äkkiseltään katsottuna uusissa pulloissa ei ole paljoa eroa vanhoihin. Uutta pulloissa on pohjassa oleva viiste, joka saa pullon ikään kuin leijumaan pöydän pinnalla. Hartiat ovat vähän pyöreämmät ja kaula on lyhyempi.

”Kyrön linja on minimalistinen ja suoraviivainen. Koska vanha pullo on saanut hyvää palautetta, sen ei välttämättä tarvinnut poiketa paljon edellisestä. Muutin pullon suoraviivaisemmaksi ja selkeämmäksi, poistin turhaa höhnää”, Laakkonen kuvaa.

Suomi on ollut designmaa myös pullojen suunnittelussa. Tapio Wirkkala suunnitteli Koskenkorva- ja Finlandia Vodka -pullot, samoin Harri Koskinen. Miten vaikea tämä suunnittelutehtävä oli?

Perinne voisi olla kauhea rasite, mutta en jaksa ajatella niin. Finlandia Vodka- ja kossupullot ovat selkäytimessä, mutta ajattelin että se oli sitä aikaa ja nyt on toisenlaiset meiningit. Kyrö on kasvanut räjähdysmäisesti, todella dynaamisesti ja hyvällä meiningillä. Koska Kyrön linja on minimalistinen ja suoraviivainen, oli sanomattakin selvää, että pullon piti istua siihen.

Sinut tunnetaan etenkin kalusteiden suunnittelijana. Millaista on työskennellä lasin kanssa?

Tykkään varsinkin taidelasista monesta syystä. Yksi on se, että olen ollut soitinrakentaja ja soittaja ja tykkäsin soittaessa improvisoida. Muotoilussa ei voi improvisoida, mutta taidelasissa voi.

Kyrön uudet pullot muistuttavat melko paljon aiempia pulloja. Turkkilaiselle Nude-brändille tekemäsi Malt-viskipullot ovat täysin toisenlaisia, muodoltaan muhkean pyöreitä.

Briiffinä Nudella oli vain, että suunnittele jotain viskille. Mietin, että isoja viskimaita ovat Skotlanti, Yhdysvallat ja Japani. Päätin ottaa japanilaisen estetiikan ja ideoida viskisetin sen mukaisesti.

Turkin lisäksi työskentelet mm. Italiassa ja Kiinassa. Oli yllätys nähdä sinut huhtikuussa Kiinassa Shenzhenin Creative Weekilla Dohaus-yrityksen osastolla. Olet yrityksen taiteellinen johtaja. Miten päädyit työhön ja mitä siihen kuuluu?

Suunnittelin yhdelle toiselle kiinalaiselle firmalle ja Daniel, Dohauksen pomo, oli siellä töissä. Sitten hän perusti firman ja kysyi kiinnostaisiko homma. Ajattelin, etten menetä mitään. Jos homma lähtee lentoon, voi käydä hyvinkin. Yritys on perustettu puolitoista vuotta sitten, ja sillä on lähtenyt vienti käyntiin Yhdysvaltoihin ja Australiaan jollain lailla. Olemme suunnitelleet Dohausin olemassaolevat ja seuraavatkin duunit, nettisivut ja yritysilmeen. Tulevaisuudessa etsin myös muita muotoilijoita.

Millaisina näet länsimaisten muotoilijoiden mahdollisuudet Kiinassa?

Tietyllä tavalla taivas on rajana. Siellä tapahtuu niin hirveällä vauhdilla asioita. Länsimaisia muotoilijoita on jo olemassa liuta, joten oikea hetki olla siellä on nyt. Kiinalaiset eivät oikein osaa ostaa muotoilua eivätkä oikein tiedä mitä se on, mutta luulen että viiden vuoden päästä he ovat oppineet itse tekemään.

Olen hengaillut Kiinassa kuusi vuotta, ja siinä ajassa on tapahtunut hirveän iso muutos. Esimerkiksi Shanghaissa kiinalaisilla muotoilijoilla on oma juttunsa. He eivät kopioi eurooppalaista muotoilua, vaan ammentavat omasta kulttuuristaan ja perinteestä, joka on tolkuttoman rikas ja pitkä.

Mitkä ovat suurimmat vaikeudet toimia Kiinassa?

Tietysti kieli- ja kulttuurierot. Suunnittelin yhtä valtavaa projektia, mihin piti piirtää 90 huonekalua ja showroom. Kun esittelin suunnitelmia renderöintikuvina, kommentit olivat sellaisia, että me ei tykätä noista väreistä. Kyse ei ole siitä, että kiinalaiset olisivat väärässä ja me oikeassa, mutta asioiden näkeminen ja ymmärtäminen samalla tavalla on haastavaa.