Weekly
  • Ilmiö

Muotoilulla onnellisuutta tulevaisuuden hautajaisiin

  • Arctic Design Week
  • palvelumuotoilu
  • Service design

Kuolemaa ja hautauspalvelujen potentiaalisia tulevaisuuksia tutkinut palvelumuotoilija Marja Kuronen huomasi hautajaistraditioiden olevan murroksessa. Montun reunalla pönöttämisen sijaan moni haluaisi kokoontua yhteen muistelemaan onnellisia hetkiä tai jopa järjestää haudalle hyvät bileet.

Viimeisten parin vuoden ajan ihmisten hyvinvointia ja elämäniloa edistäviä palveluja suunnitteleva palvelumuotoilija Marja Kuronen on tutkinut kuolemaa. Tai tarkemmin sanoen: hän on tutkinut hautauspalvelujen tulevaisuudennäkymiä lähtökohtinaan muotoiluajattelu ja tulevaisuustietoinen kehittäminen.

Käytännössä se on tarkoittanut hautausalan toimintamallien, arvojen ja nykytilanteen sekä asiakkaiden, eli omaisten ja hautajaisia järjestävien tahojen toiveiden ja tarpeiden kartoittamista. Aiheeseen Kuronen päätyi sattumalta pohtiessaan sopivia aiheita saattohoitotyötä pitkään tehneen äitinsä ylläpitämään blogiin. Aihe kulkee osittain suvussa.

“Itse olen aina ollut kiinnostunut menettämisen muotoilusta, eli siitä, miten ihmiset käsittelevät menetystä ja miten arvomaailma ja elämäntyyli siihen liittyvät. Pohtiessani aiheita äitini blogiin, tajusin, etten palvelumuotoilijaurani aikana ole koskaan kuullut, että hautajaisten järjestämiseen ja omaisen kuoleman jälkeisten asioiden järjestelyyn liittyviä asioita palvelumuotoiltaisiin,” Kuronen pohjustaa.

Kuronen myös huomauttaa, että palvelumuotoilu helposti mielletään vain bisneksen parannuskeinoksi. Muotoiluajattelulla voidaan kuitenkin tehdä myös yhteiskunnallisesti vaikuttavia asioita. Parhaimmillaan se voi konkretisoitua juuri hautaamisen muotoilusta puhuttaessa.

“Kuolemaa käsitellään kyllä pop-kulttuurissa ja taiteessa, mutta läheisen kuoleman osuessa omalle kohdalle ihmiset joutuvat hoitamaan asioita, joista heillä ei ole ymmärrystä. Se johtuu siitä, että kuolema on siivottu elämästämme sairaaloihin ja kylmiöihin. Kuulostaa ehkä makaaberilta, mutta toivoisin, että kuolema ja hautaaminen saisivat enemmän jalansijaa ihmisten arjessa”, hän sanoo ja virnistää.

Kuolema ja onnellisuus

Kuronen puhui aiheesta maaliskuussa Arctic Design Weekillä. “Kuolema herättää todella ristiriitaisia tunteita. Mutta voiko onnellisuus liittyä kuolemaan? Mitä onnellisuus tarkoittaa hautauspalvelujen kontekstissa ja miten onnellisuus voi toteutua vainajan kohdalla?” kysyy tilaisuuden juontaja, rovaniemeläinen muotoilualan ammattilainen Päivi Tahkokallio.

Kysymys on kompleksinen myös Kuroselle. Hän mainitsee suunnitelleensa esimerkiksi palvelua, jossa omat hautajaiset voisi suunnitella etukäteen verkossa. Hän ajattelee, että tieto siitä, että omat hautajaiset tulevat menemään suunnitelmien mukaan, voi edistää ihmisen onnellisuuden tunnetta ennen kuolemaa.

“Suomen Hautaustoimistojen Liitto tarjoaa kyllä jo eräänlaisen printtiaavakkeen, jolla omat hautajaiset voi suunnitella. Mutta näkemykseni mukaan se on enemmänkin sellainen ”kerää ostoskori ja omaiset tekevät sitten tilauksen sen mukaan” -systeemi. Nykypäivään tuotuna palvelu voisi olla esimerkiksi digitaalinen alusta, jossa voi valita itselleen sopivan musiikin ja vaikkapa paikallisen käsityöläisen tekemän uurnan ja jättää tilauksen odottamaan sitä hetkeä kun omaiset tekevät tilauksen”, Kuronen esittää.

“Monet hautajaisia järjestävistä kokevat paljon stressiä, jotta hautajaisista tulisi sellaiset kuin vainaja olisi halunnut. Tämä aiheuttaa helposti myös riitoja sukulaisten kesken. Jos kaikki olisi jo valittu, saattaisi se helpottaa omaisten taakkaa”, Kuronen lisää.

Omaisten osalta onnellisuuden kokemus voi syntyä osaltaan myös siitä, kun hautauspalveluiden tuottaja osoittaa aitoa ymmärrystä antaen omaisille mahdollisuuden tulla surunsa keskellä kuulluksi ja nähdyksi.

“Surevalle omaiselle täytyy pystyä tarjoamaan helpotusta ja palvelut on suunniteltava vastaamaan ihmisen arvomaailmaa. Menetyksen kokeminen ei poissulje mahdollisuutta kokea huojennusta ja onnellisuutta, joita muotoiluajattelun ja tulevaisuustietoisen kehittämisen keinoin voidaan edistää,” Kuronen vakuuttaa.

Palvelumuotoilija Marja Kuronen suunnittelee palveluja sekä digitaalisiin että fyysisiin ympäristöihin. Hänen suunnitteluperiaatteisiinsa kuuluu tehdä palveluita, jotka lisäävät ihmisten elämään hyvinvointia, hauskuutta ja helppoutta. Kuva: Mikko Suominen

Pieni välikuolema

Kuronen tietää, että ihmisten käytös ja toiveet hautauspalveluja kohtaan ovat murroksessa. Syyt ovat moninaiset ja kytköksissä globaaleihin megatrendeihin mukaan lukien digitaalinen elämäntyyli ja kaupungistuminen, uudet kuluttamisen tavat, luonnonvarojen hupeneminen, eettisyyden ja ekologisuuden vaatimukset sekä kasvava monikulttuurisuus. Muutostoiveisiin ei kuitenkaan ole vielä kotimaassa vastattu kovinkaan kattavasti.

“Siinä missä digitaalisuus, tekoäly ja älykkäät materiaalit alkavat monilla aloilla olemaan jo standardi, eivät ne vielä näy Suomen hautausalalla. Monissa muissa maissa on tehty jo suuriakin muutoksia. Esimerkiksi Kaliforniassa on hautauspalvelu, jossa omaiset voivat ajaa autolla vainajan arkun luo drive through fast food -luukun tyyliin. En tosin tiedä, sopisiko se suomalaiseen hautauskulttuuriin,” Kuronen sanoo ja naurahtaa.

Kysymys kuuluukin: tarvitseeko hautausalan ylipäätään pysyä ajan ja trendien hermolla? Ei välttämättä, jos Suomen Hautaustoimistojen Liiton viimeisimmän kyselytutkimuksen tuloksia on uskominen. Tulokset antavat ymmärtää, että asiakkaat, eli omaiset ovat tyytyväisiä palveluun kautta maan.

“Oma tutkimukseni tuotti aluksi samoja tuloksia. Niiden perusteella kaikki on etenkin hautaustoimistojen osalta todella hyvin, eikä kehitystarpeita juuri ole. Sairaalan palveluihin ja seurakuntien palveluihin ei kuitenkaan oltu niin tyytyväisiä,” Kuronen kuittaa.

Mutta se oli vasta välivaihe. Välikuolema.

Kuvitus: Anni Nykänen

Hyvät monttubileet

Kurosen tarkentaessa tutkimustaan kolikko kääntyi kuitenkin ympäri paljastaen kääntöpuolensa. Kun tutkimuskohteeksi valikoitui lopulta hautauspalveluja tulevaisuudessa eniten järjestävä ikäluokka, eli noin 30–40 -vuotiaat, alkoivat tulokset puhua omaa kieltään muutoksen tarpeesta.

“Oma kiinnostukseni aiheeseen kasvoi kohisten kun huomasin miten huonosti hautaamiseen liittyvät palvelut kohtaavat etenkin tämän ikäluokan tarpeet. Ja kuten sanottu, he järjestävät yhä enemmän hautajaisia tulevaisuudessa”, Kuronen lisää.

Kyseessä on ikäluokka, joka haluaisi Kurosen mukaan käyttää nettiä tilausten tekemiseen, suunnitella hautajaiset verkossa, osallistua hautajaisiin etämuotoisesti esimerkiksi ulkomailta käsin ja toteuttaa yksilöllisempiä ratkaisuja hautajaisjärjestelyissä. Tutkimuksessa selvisi myös, että tämä ikäryhmä on myös osin vieraantunut kirkosta, mutta heidän luontosuhteensa on vahva. Toisaalta heillä on vahva tarve yhteisöllisyyteen surun käsittelyssä.

“Ihmisillä on kova tarve päättää omista hautajaisistaan. Moni toivoo, että olisi olemassa jonkinlainen digitaalinen alusta, jonne saa itse tehdä valinnat omista tai omaisen hautausjärjestelyistä ja esimerkiksi sometilien kohtalosta kuoleman jälkeen”, Kuronen mainitsee.

Tutkimushenkilöistä moni kertoi haluavansa rikkoa nykyistä, vanhentuneeksi kokemaansa hautajaiskaavaa, jossa pönötetään kuopan laidalla poisnukkunutta surren. Nykyinen, kaavamaiseksi koettu hautausseremonia edustaa kulttuuria, joka on kaukana kohderyhmän arvoista ja elämäntavoista ja arvoista. Moni ei kokenut sitä oikeanlaiseksi tavaksi osoittaa kunnioitusta poisnukkuneelle omaiselle.

“Nyt hautajaisilta toivotaan sitä, että omaiset voisivat kokoontua yhteen muistelemaan poisnukkuneen kanssa vietettyjä onnellisia hetkiä. Törmäsin myös toiveeseen siitä, että omista hautajaisista tulisi hyvät bileet. Valitettavasti yksikään kotimainen hautaustoimisto ei käsittääkseni vielä tarjoa sellaista palvelua,” Kuronen sanoo.

Kuoleman uudet muodot

Vaikka niin hautajaistraditiot kuin suhtautuminen kuolemaan on pitkälti kulttuurisidonnaisia, ovat nekin eläneet ajassa. Kuronen muistuttaa, että ennen hautajaiset olivat Suomessakin yhteisöllinen tapahtuma. Nyt vierasmäärät hupenevat ja papit käyvät yksinään lukemassa muistosanoja poisnukkuneille.

Mikä siis on varsinainen ongelma? Ja millaisia ratkaisuja muotoilun ammattilaiset voisivat tarjota?

“Tutkimuksessa tekemieni syvähaastattelujen kautta ymmärsin, että nyt tarvitaan uudenlaisia rituaaleja menetyksen käsittelyyn. Nykyiset systeemit ovat vanhentuneet, eivätkä palvele tarkoitustaan aikamme digitalisoituneessa ja monilta osin muuttuneessa toimintaympäristössä,” Kuronen pohjustaa.

Hautausalan tulevaisuudennäkymiä analysoinut Kuronen toteaa, että mahdollisia suuntia on lukuisia. Palvelumuotoilun ammattilaiset yhdessä hautauspalvelujen tuottajien kanssa pystyvät vaikuttamaan siihen, miltä paitsi hautajaiset, myös kuolema itsessään tulee tulevaisuudessa näyttämään.

Voisivatko esimerkiksi kukkakaupat järjestää surusidonta-työpajoja, joissa omaiset voisivat tehdä surukimppuja ja samalla muistella yhdessä vainajaa? Entä pääsevätkö ulkomailla asuvat sukulaiset mukaan tapahtumaan etämuotoisesti, esimerkiksi erilaisten digitaalisten alustojen ja kanavien keinoin? Miten luontosuhde ja yhteisöllisyyden tarve tulevat näkymään hautajaisseremonioissa? Entä globaalit megatrendit kuten ekologisuuden ja kestävyyden tavoitteet?

“Suomeenkin on jo rantautunut erilaisia konsepteja ja palveluita hautaamiseen liittyen. Esimerkiksi ruumiin kompostoiminen on jossain päin maailmaa jo mahdollista. Ja esimerkiksi Japanissa toimii tahoja, jotka järjestävät hautajaisia hääjärjestelijän tapaan. Tekoälyäkin on jossain päin maailmaa yritetty valjastaa muistojen keräämiseen ja suremisen eri vaiheiden helpottamiseen” Kuronen luettelee.

Hän myös huomauttaa, että vaikka eri kulttuurien hautajaisperinteet pitävät yhä pintansa, ovat globalisaation seuraukset yhä vahvemmin nähtävissä: trendit, arvot ja asenteet sekoittuvat ja kytkeytyvät toisiinsa vaikuttaen ihmisten, kuolevaisten toiveisiin ja tarpeisiin. Kuronen uskookin, että nykyteknologian monenlaiset, uudet ja tuoreet tavat käsitellä menetystä tulevat kasvattamaan suosiotaan.

“On ymmärrettävä syvällisesti tulevaisuuden ja asiakkaiden tarpeita. Se pätee alalla kuin alalla. Täytyy miettiä tuotettavien palveluiden ja tuotteiden relevanttiutta asiakkaan ja käyttäjän kannalta ja samalla miettiä, miten mikäkin malli tukee eettisyyden ja ekologisuuden periaatteita,” Kuronen summaa.

Kuronen piti aiheesta luennon Arctic Design Week -tapahtumassa maaliskuussa Rovaniemellä. Tämän vuoden teemana oli: Design for happiness, onnellisuutta muotoilulla. Kuronen päätti esityksensä osuvaan sitaattiin, joka niputti nerokkaasti koko seitsenpäiväisen, liike-elämän ja muotoilun ammattilaisille sekä muotoilualan opiskelijoille suunnatun design-festivaalin ydinsanoman.

“Tulevaisuutta on helppo ennustaa, jos on itse luomassa sitä.”

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..