Weekly
  • Ilmiö

DeafSpace: Luonnonvaloa ja avoimia tiloja arkkitehtuurissa

  • Architecture
  • arkkitehtuuri
  • Arkkitehtuuri
  • Haaga-Helia

Suomessa tuntemattomampi DeafSpace-käsite tarkoittaa kuurojen kulttuurin ja tarpeiden sisällyttämistä arkkitehtuuriin.

Täällä keskustellaan esteettömyydestä, jonka keskustakirjasto Oodi on pyrkinyt huomioimaan heti suunnitteluvaiheessa.

Lähes koko maailma toimii äänipainoitteisesti.

Esteettömyys ja saavutettavuus koskevat minua myös henkilökohtaisesti, sillä olen ollut täyskuuro vauvasta lähtien. Hahmotan maailmaa ja ilmaisen itseäni luontevimmin suomalaisella viittomakielellä.

Esteettömyydellä viitataan ihmisten moninaisuuden huomioimiseen rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Saavutettavuus tarkoittaa esimerkiksi palvelua tai tuotetta, joka soveltuu mahdollisimman monille käyttäjäryhmille.

Esimerkiksi hissiin jumiin jääminen olisi suurin painajaiseni – varsinkin, jos en voisi silloin turvautua puhelimeeni. Kommunikointi ulkopuolisen maailman kanssa olisi mahdotonta.

Julkisissa paikoissa, useimmiten julkisessa liikenteessä, kuurot saavat usein tiedon poikkeusolosuhteista kuten junien myöhästymisestä tai mahdollisesta vaaratilanteesta viimeisinä, ja silloin se on paljon omasta aktiivisuudesta kiinni.

Digitalisaatio on mahdollistanut yllättävän tiedon välittämisen myös näyttötaulujen ja sovellusten avulla. Suomen kieli on vieras osalle kuuroista, minkä vuoksi tiedotuksen tulee olla saatavilla myös viittomakielellä tekstimuodon lisäksi.

Vuonna 2018 joulukuussa valmistuneessa keskustakirjasto Oodissa hätäviestien pitäisi tavoittaa kuurot samaan aikaan kuin kaikki muutkin käyttäjät.

Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara sanoo, että kirjasto on ottanut myös kuurot kävijät huomioon kriisiviestintäsuunnitelmassaan. Jos tulee poikkeustilanne, hälytyksen ja kuulutuksen lisäksi digitaalisille infonäytöille on tarkoitus ilmestyä sama hätäpoistumisviesti tekstinä ja viittomakielellä.

”Oodin suunnittelussa kuultiin muun muassa eri vammaisjärjestöjä, kirjallisuusihmisiä ja tekijänoikeusaloja, pedagogeja, digitaalisen alan tekijöitä ja maahanmuuttajajärjestöjä”, Soininvaara sanoo.

Oodin suunnittelussa olivat myös mukana Helsingin kaupungin esteettömyysasiamies ja Rakennusvalvonnan esteettömyyteen perehtynyt arkkitehti.

”Tästä huolimatta valmistumisen jälkeen tajusimme, että jotkut asiat jäivät huomaamatta. Induktiosilmukoita ei saanut joka paikkaan ja niitä korvaava infrapunalähetintekniikka on saatu kuntoon vasta nyt koronatauon aikana”, Soininvaara kertoo.

Induktiosilmukka siirtää mikrofoniin puhutun äänen sähkömagneettisen kentän avulla suoraan kuuloapuvälineeseen.

Käyn Oodissa opiskeluni vuoksi. Kuurona teen havaintoja ympärillä olevasta maailmasta visuaalisesti, mutta toki muilla aisteilla on myös merkitystä.

Pidän Oodin kolmannesta kerroksesta, sillä tila on kuuroystävällinen luonnonvalon ja avoimuuden ansiosta. Siellä voi myös säätää tuoleja siten, että säilytän näköyhteyden muihin kanssaihmisiin.

Kierreportaat ovat hauskoja, sillä pystyn näkemään, mitä ylhäällä tai alhaalla tapahtuu.

Staircase at Oodi

Portaikko Oodissa. Kuva: Tuomas Uusheimo

Kirjasto Oodi tarjoaa eri vaihtoehtoja tilojen käytössä, mikä sopii mielestäni hyvin DeafSpacen periaatteisiin.

Gallaudetin yliopisto DeafSpacen pilottina

Kuurot ja huonokuuloiset ovat luoneet viisi DeafSpace-periaatetta.

“Niitä ovat aistien monipuolinen käyttö, joustava tilakäyttö, helppo liikkuvuus, valoisuus ja sopivien värien valinta sekä kuulemista tukeva akustiikka” Gallaudetin yliopiston alumni Keith Doane kertoo. Viittomakielinen yliopisto sijaitsee Yhdysvaltojen pääkaupungissa.

Lapsuudesta saakka muotoilusta kiinnostunut Doane sanoo, että käytännössä kuuroystävällinen suunnittelu tarkoittaa esimerkiksi joustavia ja ergonomisesti kestäviä tilaratkaisuja eri tilanteisiin ja riittävää valaistusta.

Pöytiä ja tuoleja voi siirrellä vaikkapa hevosenkengän tai ympyrän muotoon, jotta koko ympäristöä voi seurata vapaasti.

Doane on ollut tekemisissä DeafSpace-suunnittelun parissa siitä alkaen, kun hän valittiin mukaan arkkitehti Hansel Baumanin johtamaan DeafSpace -projektitiimiin vuonna 2007.

Projektiiimi ja arkkitehtifirmat suunnittelivat yhdessä kuuroystävällisiä tiloja yliopiston kampukselle. Projektitiimi kehitti myös viisi periaatetta ja loi DeafSpace-suunnitteluoppaan.

”Periaatteet eivät ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaisenaan kelle vain. Kuurot ja huonokuuloiset ovat sisäistäneet kuuroystävälliset ratkaisut parhaiten, joten arkkitehtien ja muiden suunnittelijoiden kannattaa tehdä yhteistyötä heidän kanssaan alusta alkaen”, Doane sanoo.

Living and Learning Residence Hall 6

Living and Learning Residence Hall 6 rakennettiin vuonna 2012. Kuva: LTL Architects, PLLC / Prakash Patel

DeafSpace-periaatteilla rakennetun Living and Learning Residence Hall 6 -asuntolan aulassa on esimerkiksi pehmeänsävyisiä sinisiä seiniä, jotta näkövammaisten on helppoa suunnistaa oikeaan paikkaan.

Asuntolarakennus sai kunnianosoituksen yhdenvertaisesta suunnittelusta American Institute of Architects -arkkitehtijärjestöltä vuonna 2013.

Kampuksella muissakin rakennuksissa on otettu kuuroystävälliset keinot käyttöön. Sopiva värikontrasti luokkahuoneissa esimerkiksi helpottaa käsien liikkeiden näkemistä.

Saavutettava teknologia on tärkeää kuuroille. Käytössä on vilkuttavat palohälyttimet ja ovikellot.

Aulaa voi käyttää monipuolisesti luentojen pitämisestä ryhmä- tai parityöskentelyyn. Kuva: LTL Architects, PLLC / Prakash Patel

Portaat, yllättävät nurkat ja manuaalisesti avattavat ovet voivat viedä helposti viittovan keskustelukumppanin katseen toisaalle. Siksi tiloissa on avoimia näköaloja, automaattisesti avattavia ovia, kurveja ja leveitä käytäviä sekä kaltevia jalkakäytäviä.

Living and Learning Residence Hall 6 -asuntolan aulassa on liuska, joka mahdollistaa esteettömän näköyhteyden koko huoneeseen. Kuva: LTL Architects, PLLC / Prakash Patel

Viittomakielisten keskustelujen aikana esteetön näköyhteys on tärkeä. Kuuroilla keskustelukumppaneilla on tapana katsoa toisiaan vastakkain, jotta niskat eivät kipeydy.

Soveltuuko DeafSpace myös kuuleville?

DeafSpace on uusi asia esteettömyysasiantuntija Marjo Kivelle. Kivi työskentelee esteettömyyteen, saavutettavuuteen ja Design for All -menetelmiin erikoistunut konsultti- ja suunnittelutoimisto Avaavassa, jonka erikoisosaamista on saavutettava opastussuunnittelu.

”Design for All tarkoittaa sellaisia suunnitteluun liittyviä strategioita ja keinoja, joilla edistetään ympäristöjen, tuotteiden ja palveluiden käytettävyyttä, saavutettavuutta ja esteettömyyttä kaikille käyttäjille. Avainasemassa on käyttäjien moninaisuuden ymmärtäminen. Aito käyttäjäymmärrys syntyy silloin, kun käyttäjät otetaan mukaan suunnitteluprosessiin”, Kivi sanoo.

Rakennuksen esteettömyyslaissa (241/2017) ainoa maininta kuurojen huomioimisesta on se, että jos julkisissa kokoontumistiloissa on äänentoistojärjestelmä, siinä on oltava induktiosilmukka tai vastaava äänensiirtojärjestelmä.

Neljännen sukupolven kuuro Keith Doane kertoo, että DeafSpace soveltuu myös kuuleville hyvin. Idea on lähtöisin Deaf Gain -ajattelusta, jolla tarkoitetaan kuurojen kulttuurin voimavarojen hyödyntämistä laajemmin yhteiskunnassa.

Kuva: LTL Architects, PLLC / Prakash PatelYhdysvalloissa muut arkkitehtiyritykset ovat innostuneet Gallaudetin yliopiston rakennuksista.

”D.C.:ssä Union Market -kauppahalli on rakennettu DeafSpacen periaatteiden inspiroimana,” Doane kertoo.

Suunnittelijat ovat oivaltaneet, että DeafSpacessa on kyse muustakin kuin kaikille sopivasta suunnittelusta. DeafSpace tuo uusia näkökulmia suunnitteluprosessiin, ja siihen miten eri aisteja voi hyödyntää kaavoituksesta rakentamiseen.

Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun journalismin koulutusohjelman suunnittelujournalismin kurssin kanssa keväällä 2020. Kuten kaikki sisältö Helsinki Design Weeklyssä, myös kumppaniartikkelit on tehty palvelemaan ensisijaisesti lukijoitamme.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..