Interwoven-näyttely pureutuu tekstiilien syvimpään olemukseen
Interwoven-näyttely on syvällisen henkilökohtainen ja intiimi tutkimusmatka tekstiileihin, olivatpa ne yhteyksissä älypuhelimiin, Neuvostoliittoon tai kivuliaaseen migreeniin. EMMAn näyttelyssä sukelletaan tekstiilisuhteemme historiaan, tekniikkaan ja omakohtaisuuteen.
Interwoven – Yhteen kudotut on syvällisen henkilökohtainen ja intiimi tutkimusmatka tekstiileihin, olivatpa ne yhteyksissä älypuhelimiin, Neuvostoliittoon tai kivuliaaseen migreeniin. Espoon taidemuseo EMMAn näyttelyssä sukelletaan tekstiilisuhteemme historiaan, tekniikkaan ja omakohtaisuuteen.
Espoon modernin taiteen museo EMMAn intendentti Reetta Kalajo on ylpeä taiteen ja tekstiilisuunnittelun vuorovaikutusta tarkastelevasta Interwoven – Yhteen kudotut -näyttelystä, joka on yksi niistä tapahtumista, joilla houkuteltiin viime vuonna museoon yli 135 000 kävijää. Se oli kaikkien aikojen kävijäennätys. Kesäkuussa 2019 avatussa näyttelyssä erilaiset tekniikat ja materiaalit kudotaan taidekäsityön perinteen lisäksi teknologiaan, tulevaisuuteen ja tietysti nykytaiteeseen.
”Kaikki alkoi Bryk & Wirkkala -katseluvarastosta”, Kalajo kertoo. ”Teimme varastoon tilaa sisäkkäiselle näyttelylle, jonka halusimme täyttää muotoilulla, taiteella ja eteenpäin vievällä ajattelulla.”
Näyttely pureutuu muotoilun ja taiteen väliseen vuorovaikutukseen. Sen voi nähdä jatkumona varsinkin Rut Brykin todella tyylikkäille tekstiilitöille. ”Historia on todella sisään kudottuna tässä näyttelyssä”, Kalajo sanoo.
Kalajo aloitti kuratoinnin tutkimalla harmaata aluetta taiteen ja muotoilun välillä. Tämä johti keskusteluihin Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen professorin Maarit Salolaisen kanssa. Salolainen tutkii tekstiilien merkitystä nyky-yhteiskunnan muotoutumiselle. ”Näyttelyn nimi on kunnianosoitus Maaritin tulevalle Interwoven-kirjalle”, Kalajo paljastaa.
Salolainen on tutkinut tapaa, jolla tekstiilit on kudottu mukaan nyky-yhteiskuntien kehitykseen. Muinaisissa yhteisöissä kudottiin verkkoja kalojen pyyntiin ja tekstiilejä käytettiin asumustenkin rakentamiseen. Langat ja kuteet ovat siis aina olleet kehityksen, aloilleen asettumisen ja lämmön keräämisen perusaineksia. “Maaritin kiehtova ajatus on, että tekstiilit ovat itse asiassa nykyaikaisen yhteiskunnan kaikkien kehitysaskelten takana”, Kalajo innostuu.
Perinteen ja henkilökohtaisen välimaastossa
Tekstiili on luonteeltaan mahdollistava. Se luo pohjan projektiolle, muistoille ja tunteille. ”Materiaaleihin liittyy aina sekä valo että varjo – sekä ilme että tuntu. Näin tekstiilistä tulee hyvin henkilökohtaista taiteessa ja muotoilussa”, Kalajo kuvaa.
Bella Rune, yksi näyttelyyn valituista taiteilijoista, on samaa mieltä. ”Meillä on kaikilla jatkuva suhde tekstiileihin ja siksi niin paljon tietoa, että voi puhua jopa tekstiilitietoisuudesta”, taiteilija sanoo. Rune käyttää työssään ihmisen tarkasti virittynyttä ”tekstiilimieltä” sanattomaan leikittelyyn yhteiskuntaluokkien, sukupuolien ja kulttuurien kustannuksella. Hän hakee epätavanomaisia yhteyksiä, joissa tekstiilit kuin huomaamatta palvelevat ihmistä.
Interwoven – Yhteen kudotut -näyttelyssä näkyvät Runen työn kaksi polkua. Ensinnäkin on käsin värjätystä silkkimohairlangasta kudottuja riippuvia veistoksia, joihin Rune on kutonut mukaan kaikki langat ja kuidut, joista nykymaailma koostuu, ilmentääkseen vaihtoehtoista käyttöä. Hänen toiseen teokseensa sisältyy digipainettuja puuvillahuiveja ja älypuhelinsovellus. ”Tällä teoksella halusin osoittaa, että jokainen toisteinen kuosi haluaa peittää maapallon koko pinnan. Yhdistin neuvostoajan propagandatekstiilejä tapaamme käyttää älypuhelimia, tai niiden tapaan käyttää meitä”, Rune selittää.
Monialainen suomalainen nykytaiteilija ja muotoilija Kustaa Saksi pitää majaansa Amsterdamissa. First Symptoms -seinävaatekokoelmallaan hän rinnastaa historian ja tieteen. Töiden inspiraatio ja tekstuuri on haettu tieteellisesti tutkitusta ja henkilökohtaisesta migreenikokemuksesta. Runsaan kerroksellisiin, monisensorisiin töihin on kudottu esimerkiksi mohairia, silkkiä, alpakkaa, kumia, kuparia ja läpikuultavia polyesterilankoja. ”Kudontatekniikalla ja materiaaleilla halusin ilmentää ja korostaa migreenin luonnetta”, Saksi kertoo. ”Töissä tulee haptisten ja herkkien rakenteiden kautta esiin myös niiden parantava vaikutus.”
Jokainen näyttelyn tekijä on valittu perinteen ja tekniikan lisäksi sen ainutlaatuisen matkan perusteella, jonka he kävijöille tarjoavat. Viimekädessä tekstiili on aina intiimi ja henkilökohtainen materiaali. ”Tekstiilit herättävät tunteita ja ajatuksia, joiden pohjalta saamme niistä todella vahvan kokemuksen. Oli aika tutkia tätä puolta entistä perusteellisemmin”, Kalajo kuvaa.
Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä Emma Museon kanssa. Kuitenkin kaikki ajatukset ja sisältö ovat Weeklyn omia. Kuten kaikki sisältö Helsinki Design Weeklyssä, myös kumppaniartikkelit on tehty palvelemaan ensisijaisesti lukijoitamme.