Shenzhenissä on kysyntää suomalaisille suunnittelijoille ja kissojen huonekaluille

Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen kalustesuunnittelijat Tapio Anttila ja Jonas Hakaniemi ovat saaneet jalansijaa Kiinan markkinoilta. Tällaisia tarinoita Shenzhenin kaupunki toivoo lisää.

Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen kalustesuunnittelijat Tapio Anttila ja Jonas Hakaniemi ovat saaneet jalansijaa Kiinan markkinoilta. Tällaisia tarinoita Shenzhenin kaupunki toivoo lisää.

Tunnelma on vähän surrealistinen. Alueen korttelit ovat isoja, talot korkeita. Kadulla tulee vastaan joukko nuoria miehiä, jotka kaikki ovat pukeutuneet valkeisiin paitoihin ja mustiin puvunhousuihin, pikkutakit on kai jätetty konttoriin. Kaikkien kaulassa keikkuu kulkulupa.

Firmoissa on ruokatunnin aika, mutta ravintoloita tai kauppoja ei alueella näy juuri ollenkaan. Työntekijät käyvät syömässä isoissa kanttiineissa.

Yhden korkean rakennuksen viidennessä kerroksessa istuu toimistossaan Ting Xu. Hän on Shenzhen Design Promotion Associationin pääsihteeri.

”Tämä on Futianin vapaakauppa-aluetta, eli tax free -aluetta. Aiemmin tämä oli täynnä varastoja, mutta nyt tuotanto on muuttanut pois. Parin vuoden päästä tämä on tavallinen osa kaupunkia.”

Ei ihme, että Shenzhen vaikuttaa erikoislaatuiselta. Se perustettiin Hongkongin lähelle Kiinan erikoistalousalueeksi 1970-luvun lopulla.

Shenzheniä kutsutaan Kiinan ”Piilaaksoksi”, sillä se on Kiinan innovaatio-, teknologia- ja startup-yritysten keskus. Myös Supercellin ja monia muita pelialan yrityksiä omistavan Tencentin pääkonttori sijaitsee Shenzhenissä.

Xun mukaan kaupungissa on hyvä pohja muunlaisenkin designin alalla kuin korkean teknologian. Hän ottaa esimerkiksi graafisen suunnittelun.

Ting Xu talking to Hannu Pöppönen.

”1990-luvulla hongkongilaiset painoalan yritykset siirsivät bisneksensä Shenzheniin ja tarvittiin paljon graafisia suunnittelijoita. Kiinan moderni graafinen suunnittelu syntyi Shenzhenissä.”

Shenzhen on monia Kiinan kaupunkeja sallivampi, kulttuuriystävällisempi ja nuorekkaampi, vastavalmistuneet nuoret muuttavat sinne työn perässä. Asukkaiden keski-ikä on on 30 vuotta, ja heitä on kaupungissa noin 13 miljoonaa.

Shenzhenin lähistöllä on yhä perinteisempääkin teollisuutta. Alueella toimii esimerkiksi yli 2 500 huonekalualan yritystä, jotka tuottavat 22 prosenttia Kiinan huonekalutuotannosta. Huonekalualan kasvu on hidastunut, mutta se kasvaa silti 12 prosenttia vuodessa.

Nyt Shenzhen on aloittanut kampanjan, jonka tarkoituksena on saada designosaaminen kansainväliseen tietoisuuteen. Unesco otti Shenzhenin mukaan designkaupunkien verkostoon vuonna 2008. Xun johtama SDPA perustettiin vasta 2015.

”Olemme kehityksessä vasta alussa. Mutta tavoitteemme on rakentaa siltoja ja saada tänne kansainvälisiä designereita ja yrityksiä”, Xu sanoo.

Hän toivoo, että ulkomaiset designerit kiinnostuisivat laajemmin etsimään Shenzhenistä partnereita sekä valmistajia. Siinä voi olla valttina kiinalainen tehokkuus ja nopeus.

”Esimerkiksi prototyyppien valmistus saattaa viedä Ranskassa vuoden, täällä kolme kuukautta.”

SDPA järjestää Shenzhen Design Weekia, josta halutaan tehdä merkittävästi kansainvälisempi. Sen yhteydessä yhdistys jakaa Global Design Awardin. Kilpailussa on viisi kategoriaa, ja palkintojen yhteissumma on peräti 900 000 euroa.

Kukkapuron suunnittelema talo

Muotoilijat Tapio Anttila ja Jonas Hakaniemi ovat luoneet uraa Kiinassa kolme vuotta. Media- ja asiakassuhteiden luomisessa heitä on auttanut Shenzhenin huonekaluyhdistys eli SZFA.

SZFA on Kiinan vanhin ja suurin huonekaluyhdistys, perustettu jo 1986. Yhdistyksen toimintaa rahoittavat siihen kuuluvat yritykset, ja se auttaa aloittelevia yrityksiä kehittämään tuotteitaan konsepteista myytäviin tuotteisiin saakka.

SZFA building was designed by Chinese architect Fang Hai and interior architect Yrjö Kukkapuro in 2004.

Yksi keskeinen tehtävä on ollut pyrkiä saamaan yrityksiä siirtymään valmistajan roolista omien brändien kehittelyyn.

”SZFA on puskenut sitä voimakkaasti. Muutos alkoi 2008, globaalin talouskriisin aikoihin, ja monet yritykset alkoivat nähdä tarpeellisena rakentaa omaa brändiään sen sijasta, että nojaisivat perinteiseen vientibisnekseen”, Shenzhen Creative Weekin toimitusjohtaja Jacob Vogelsang sanoo.

Roof terrace of the SZFA building.Valmistusta Kiinassa on osattu jo pitkään, mutta brändien rakentamiseen apua on haettu usein länsimaisilta yrityksiltä ja designereilta.

SZFA:n järjestämä Shenzhenin Creative Design Week on laaja ja kaupallisempi kuin kilpailijansa Shenzhen Design Week.

SZFA:lla on linkki Suomeen myös siinä, että sen talon suunnittelivat kiinalainen arkkitehti Fang Hai ja sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro vuonna 2004. Sisätiloja on sisustettu paljon Kukkapuron kalusteilla, mutta nyt myös Tapio Anttilan ja Jonas Hakaniemen kalusteilla.

Anttila ja Hakaniemi toimivat Kiinassa Anttila & Hakaniemi -nimisellä brändillä.

”Olemme käyneet Kiinassa kolme–neljä kertaa vuodessa. Äsken oli kolmastoista kerta”, Hakaniemi laskee. ”Meidän pärstät alkavat olla tutut, ja Shenzhenissä on yllättävän pienet piiri. Olemme saaneet vähän jalansijaa, etenkin tänä keväänä on alkanut tulla hommia.”

Anttila & Hakaniemi -duon Frame-tuotteita Zazuo-brändille.

Anttila ja Hakaniemi suunnittelivat ZaoZuo-lifestylebrändille kokoelman kalusteita, jotka lanseerattiin viime syksynä. Vuonna 2013 perustetun yrityksen omistaja on kiinalainen, taiteellisena johtajana toimii italialainen designeri Luca Nichetto ja yritys käyttää eurooppalaisia suunnittelijoita. ZaoZuo avaa tänä vuonna parikymmentä uutta myymälää Kiinassa.

Anttila ja Hakaniemi saivat ZaoZuon kalusteistaan hyvän vastaanoton. Se poiki paitsi julkisuutta paikallisessa sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa myös lisää töitä Kiinassa. Elokuussa heiltä lanseerataan lisää kissoille suunnattuja tuotteita uuden Maofun (mao on kiinaksi kissa) brändin kautta, jolle he ovat tehneet myös visuaalisen ilmeen, pakkaukset, messuosaston ja myymäläkonseptin.

Molempien suunnittelijoiden työstä jo yli puolet tapahtuu Kiinassa. He laskevat, että kiinalaisia asiakkaita on kymmenkunta.

Tekeillä on muun muassa kalustemaisia tuotteita lemmikkieläimille.

”Se on yllättävän iso bisnes, ja lemmikeille suunniteltaessa pääsee irrottelemaan enemmän kuin jos suunnittelee ihmisille”, Anttila sanoo.

Tapio Anttila ja Jonas Hakaniemi.

Skandityyli kiinnostaa

Niiden kolmen vuoden aikana kun kaksikko on ollut Kiinassa, Anttila on huomannut muutoksen kiinalaisessa designbisneksessä.

”Uusia brändejä tulee koko ajan. Firmat ovat koko ajan modernimpia, ja skandinaavista designia haluavia yrityksiä ja kuluttajia on yhä enemmän. Kuluttajille eivät kelpaa kopiot, he  haluavat originaalia designia.”

Sino-Finnish design park avattiin Futianin alueelle vuonna 2014. Se avattiin Shenzhenin ja Helsingin kaupungin yhteistyön symboliksi, siitä tulee myös sen Suomeen ja Kiinaan viittaava nimi. Alue kattaa yli 61 000 neliötä, ja Sino-Finnish design parkissa toimii sekä kiinalaisia että kansainvälisiä designyrityksiä ja -yhdistyksiä ja lisäksi rakennuksessa on muun muassa näyttelytilaa. Tällä hetkellä toimivien yritysten joukossa ei ole suomalaisia.

Yksi aitouden tae on se, että suunnittelijat ovat paikalla messuilla ja kertovat suunnittelustaan ihmisille.

Myös SZFA:n näytteilleasettajien palveluista vastaava johtaja Eileen Wang on nähnyt huonekalualalla viime aikoina ison muutoksen ja kasvavan kysynnän skandinaavisen tyylin kohdalla.

”Shenzhenissä, jossa ihmiset ovat työssään isojen paineiden alla, suomalainen design voi tuoda heidän ympäristöönsä selkeyttä ja rauhaa.”

Anttilan ja Hakaniemen mukaan kiinalainen designosaaminenkin on tulossa lujaa, ja länsimaisten suunnittelijoiden on tehtävä Kiinassa parhaansa.

”Kiinassa ei todellakaan voi tehdä hommia vasemmalla kädellä, vaatimustaso on todella korkealla. Kiinalaiset kyllä seuraavat ja tietävät mitä muuta maailmalla tehdään. Kiinassa on paljon korkeampi rima saada tuotteita läpi kuin Euroopassa”, Anttila sanoo.

Kuvat: Sun Yiye, Shenzhen Furniture Association, Anttila & Hakaniemi

Tätä artikkelia on tukenut Shenzhen Design Promotion Association, mutta kaikki ajatukset ja sisältö ovat Weeklyn omia. Kuten kaikki sisältö Helsinki Design Weeklyssä, myös kumppaniartikkelit on tehty palvelemaan ensisijaisesti lukijoitamme.