Uudet materiaalit matkivat perhosia
Materiaalit, joita emme osaa vielä kuvitellakaan, voivat muuttaa tapamme valmistaa esineitä. Käsityön merkitys ei kuitenkaan katoa.
Materiaalit, joita emme osaa vielä kuvitellakaan, voivat muuttaa tapamme valmistaa esineitä. Käsityön merkitys ei kuitenkaan katoa.
”Materiaalipaletti tulee olemaan radikaalisti erilainen 5–10 vuodessa.”
Tästä Aalto-yliopistossa reilun vuoden väri- ja materiaalisuunnittelun professorina toiminut Jaana Beidler lähtee liikkeelle.
Koska elämme aikaa, jossa tieteilijät ja teknologiatutkijat kehittävät uusia materiaaleja, Beidleristä on tärkeää, että designerit ovat kehittämisessä mukana.
Siksi hän on ollut perustamassa Otaniemen ostarille viime viikolla avattua A:Space-nimistä tilaa. Monialainen tila kampuksen sydämessä on työpaja, väri- ja materiaalilaboratorio, kahvila, näyttely- sekä tapahtumatila.
Patagonialla, Nikellä sekä Nokialla työskennellyt Beidler tuo Aaltoon asiantuntemusta alalta, jota ei opeteta toistaiseksi kuin muutamassa muotoilukoulussa maailmassa. Beidler näkee Aallon ottavan tässä edelläkävijän roolin.
”Materiaalit ja värit ovat yhä keskeisempiä, kun elämästä on muuten tullut immateriaalisempaa. Tietokone on keskeinen työkalumme, mutta kun astumme sen äärestä pois, haluamme intensiivisempiä, moniaistillisempia kokemuksia.”
Perhosten tyylillä
Uusiin materiaaleihin liittyy paljon epävarmuuksia. Muovin tullessa markkinoille emme osanneet aavistaa, mitä haittoja sen käyttöön liittyy. Toisaalta:
”Muovi onkin aika hyvä materiaali, koska sitä voi helposti kierrättää”, sanoo Beidler.
Mitä uusia materiaaleja Aallossa sitten kehitetään?
Beidler kertoo strukturaaliväristä. Sitä tutkivat Aallossa yhdessä keraamikko ja kemisti.
”En ymmärrä siitä paljoa itsekään. Idea on sama kuin perhosilla ja muilla hyönteisillä, eli väri ei muodostu pigmentistä vaan struktuurista, josta valo heijastuu. Nanoskaala ja selluloosan kristallirakenteiden käyttäminen mahdollistavat sen kehittämisen”, Beidler kertoo.
Materiaalikokeiluja Aallon A:Space -tilassa. ©ANNA VAN DER LEI
Käsinajattelua
Luova ajattelu tapahtuu usein kokeilemalla. Koska ihmisen on mahdotonta toimia nanoskaalassa ilman apuvälineitä, täytyy materiaalikokeiluja ja prototyyppejä tehdä edelleen siinä koossa, joka on helposti ihmisen aistittavissa.
Kun hollantilainen suunnittelija Niek Pulles kutsuttiin pitämään A:Spacen ensimmäisen työpaja, hän laittoi opiskelijat muokkaamaan Aallon 69-tuoleja.
Mitä tekemistä koivurunkoisilla klassikkotuoleilla on uusien materiaalien kanssa?
”Rakastan teknologian kehitystä, mutta yhdistän sen aina elävään toimintaan. Uusi teknologia tulee pitää tasapainossa käsillä tekemisen kanssa”, Pulles sanoo.
Juuri näin hän toimi, kun kehitti projektin, joka johti hänen suurimman unelmansa toteutumiseen. Pulles oli haaveillut työskentelemisestä muotimerkki Comme Des Garçonin kanssa ja kertonut sen agentilleen – Hollannissa kun muotoilijalla voi olla sellainen. Pulles oli saanut muovivalmistajalta materiaaleja ja valmisti jämäpaloista puvun liimaamalla vaahtomuovinpaloja mallinukkeen. Sitten puku skannattiin ja 3D-printattiin.
”Muoto olisi ollut mahdotonta tehdä tietokoneella, ja nytkin veimme 3D-printterin äärirajoilleen, että se pystyttiin valmistamaan.”
Comme des Garçonilla huomattiin kiinnostavan Foamboyn ensimmäinen versio ja Pulles tilattiin tekemään sarja vaahtoukkoja muotimerkille.
”Jouduin keksimään uuden haaveen. Seuraavaksi toivoin pääseväni johtamaan luovaa tiimiä.”
Syksyllä Pullesilla on edessään taas uuden tavoitteen keksiminen, sillä hän aloittaa Nikellä materiaalisuunnittelijana.
”Pitää varoa, mitä toivoo!”
Kenties strategia toimii myös uusien materiaalien tuomiin mahdollisuuksiin. Toivommeko kestävämpiä tuotantomenetelmiä, ihmeellisempää värien kirjoa vai älykkäitä materiaaleja?
