Weekly Studio: Markus Koistinen
Tässä kuussa tutustumme puuseppä ja suunnittelija Markus Koistiseen. Weekly Studio esittelee kiinnostavia työhuoneita ja niiden omistajia.
Taustasi on mielenkiintoinen; olet kouluttautunut sekä puusepäksi että kalustesuunnittelijaksi.
Kyllä, opiskelin alun perin puusepäksi. Valmistuin vuonna 2010. Pidän sitä ammattinani ja ansaitsen sillä suurimman osan tuloistani. Lisäksi opiskelin taidetta, elokuvan tekemistä ja graafista suunnittelua. Minun piti koulun jälkeen mennä opiskelemaan graafista suunnittelua, mutten päässyt hakemiini kouluihin…
Ja myöhemmin opiskelit kalustesuunnittelua Aalto-yliopistossa?
Teknisesti ottaen opiskelen edelleen tila- ja kalustesuunnittelun kandidaatintutkintoa varten, mutta olen pitänyt viime vuoden taukoa. Sitä ennen olin yhdeksän kuukautta vaihdossa Berliinissä.
Millaista oli opiskella Berliinissä Suomeen verrattuna?
Minusta siellä oli helpompaa keskittyä työhön. Elämä oli pelkkää opiskelua, joten pystyin keskittymään kurssiini. Helsingissä minulla on yleensä aina jokin työprojekti menossa ja elämä on tasapainottelua työn ja opiskelujen välillä.
Rohkaisiko Berliinin aika sinua vaihtamaan suuntaa? Vai vahvistiko se sitä, mitä olit jo tekemässä?
Vähän kumpaakin. Päätin kokeilla jotakin uutta Berliinissä ollessani, joten tein keramiikkaa. Tuntui järkevältä tarttua uuteen haasteeseen uudessa paikassa.
Aiotko jatkaa keramiikan parissa?
Se olisi kivaa, mutta projektiin syventyminen vie aikaa. Berliinissä pystyin kokeilemaan tavallista taiteellisempia ja vähemmän toiminnallisia asioita, ja se oli vapauttavaa.
Säilyikö vapautunut tunne, kun palasit?
Sanoisin, että osa asenteesta jäi, mutta minulla on kyllä aina ollut taiteellisia pyrkimyksiä. Työni on enimmäkseen funktionaalista suunnittelua, joten olen yrittänyt pitää nämä kaksi puolta erillään. Minulle toimii jotenkin paremmin pitää taide ja käytännön projektit erillään.
Puhutaan seuraavaksi perustamastasi Kästinen Wörkshopista.
https://neofunkkis.com/KASTINEN-WORKSHOP
Aloitin sen valmistuttuani puuseppäkoulusta. Halusin tilan, jossa voisin jatkaa puutöitä. Meidän piti suorittaa kolme erillistä harjoittelua osana opiskelua. Suoritin yhden perinteisessä puusepänpajassa, yhden Aalto-yliopiston puutyöpajassa – missä tutustuin suunnittelupuoleen, näin opiskelijoiden tekevän prototyyppejä ja ajattelin, että haluan tehdä samaa – ja kolmannen tekemällä prototyyppejä suunnittelutoimistolle.
Näiden kokemusten perusteella en osannut kuvitella työskenteleväni perinteisessä puusepän roolissa tekemässä keittiön kaappeja ja remontteja. Olen pajassa viihtyvää ahertavaa tyyppiä, joten minusta pienehköjen kalusteiden ja esineiden työstäminen oli mukavinta. Harjoittelujaksojen kontaktit johtivat moniin prototyyppeihin, joita teen nyt muille suunnittelijoille, ja samaa kautta päädyin opiskelemaankin Aalto-yliopistoon. Kästinen Wörkshop on alusta, jossa voin yhdistää erilaiset työkokemukseni.
Työpaja on siis enimmäkseen muiden suunnittelijoiden prototyyppien valmistusta varten?
Kyllä, ja teen myös installaatioita muille taiteilijoille. Kehitän omiakin projekteja, tai toisinaan kun suunnittelen asiakkaalle kalusteen, siitä tuleekin projekti, jota haluan jatkaa. Yleensä saan briiffin, johon kehitän ratkaisun. Taiteellisemmat projektit ovat hulluja ideoita, joita haluan kokeilla. Yritän järjestää aikaa taiteelliseen työhön, kun pystyn.
Voitko kertoa esimerkin?
Olen kiinnostunut materiaalien ääniominaisuuksista. Berliinissä toteuttamani projekti ”Dancer Vase” oli oikeastaan ääni- ja keramiikkatyö. Tein sarjan maljakoita, joista kuuluu kustakin erilainen ääni. Yritin luolamiehen lailla luoda arkiesineestä instrumentin ja opettelin soittamaan sitä.
Prosessin ei kuitenkaan tarvitse olla niin järjestelmällinen. Joskus minä vain kokeilen, muotoilen puuta huvikseni ja huomaan, että tietyllä tavalla tehtynä se näyttää kauniilta. Puu ohjaa työtä, jos sille antaa vapauden. Luonnonmateriaaleilla on sielu, ja kun malttaa katsoa tai kuunnella, materiaali kertoo, miten sitä pitää käyttää. On aina jokin olomuoto, johon se haluaa asettua.
Onko työpajassa muitakin?
Kyllä, meitä on kuusi henkilöä. Aluksi projektissa olimme vain minä ja Ville Arpiainen, mutta saatuamme entistä isomman tilan, otimme mukaan kaksi uutta ihmistä ja sitten vielä kaksi. Kukaan ei kuitenkaan työskentele siellä kokopäiväisesti. Meillä kaikilla on muitakin hommia, opiskelua tai päivätyö. Paja on ennemminkin alusta, jossa voi työstää omaa tai asiakkaan projektia. Ilmapiiri on mukava, koska ihmisiä tulee ja menee.
Mikä työtilan tarina on?
Tila sijaitsee Vallilassa alueella, missä on taiteilijoiden työhuoneita ja puusepän verstaita eli paikkoja, joissa on sotkua ja ääntä. Teollinen alue on pieni ja sijaitsee asuinalueen sisällä, mutta sillä on pitkä historia. Vuonna 1935 valmistunut rakennus oli alkujaan lääketehdas. Yritys muutti pois 1980- tai 90-luvulla, ja nyt talossa on enimmäkseen taiteilijoita ja työhuoneita. Meillä on 120 m2 ja isot sisäpihalle avautuvat ovet. Lääketehtaan aikoina tilassa oli metallipaja.
Kun teet prototyyppejä muille suunnittelijoille, millainen prosessi siihen liittyy? Neuvotteletko vai teetkö vain tilauksen mukaan?
Yleensä asiakas antaa minulle piirustukset. Saatan kommentoida liitoskohtia tai vastaavia, mutta jos kyseessä on prototyyppi, asiakas haluaa sen piirustusten mukaan enkä halua viedä tuotetta eri suuntaan. Osaamiseni on asiakkaan käytössä, mutta hän saa päättää. Minut palkataan juuri siksi, että osaan toteuttaa hulluja ideoita, vaikka ne eivät toimisi.
Onko vaikeaa tehdä sekä muiden että omia projekteja?
Minun on aika helppoa pitää työt erillään. Tavallaan se on hyvin vapauttavaa. Olen nähnyt niin paljon erilaisia projekteja ja ideoita, ettei minun tarvitse keksiä niitä itse. Työtäni helpottaa, kun ei tarvitse kokeilla jokaista ideaa. Kuten sanon jo aiemmin, yritän pitää kaksi linjaa: toiminnallisen ja taiteellisen. Toiminnallinen projekti on yleensä simppeli huonekalu. Tyylini on yleisesti ottaen aika yksinkertainen.
Miten osaat suunnitella esimerkiksi etiketin, ennen kuin tuote on valmis?
Samalla metodilla kuin puutyönkin. Ongelma on suunnitella tuote, joka myy ja näyttää hyvältä, ja minä suunnittelen ongelmaan ratkaisun. Heillä oli muutamia ideoita, joita piti vielä kehittää. Valitsin hyvin minimalistisen ilmeen ja yhdistin siihen paikallisuutta, jonka avulla haluamme markkinoida tuotteita.
Täydentävätkö graafinen suunnittelu ja puutyöt toisiaan?
Minusta niissä on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta – ongelmanratkaisusta. Kyse on taiteen perusperiaatteista, silmän ja korvan yhteispelistä ja kontrastien käsittelystä. Näitä asioita voi soveltaa kaikenlaisiin formaatteihin.
Monialaisuus ja -kanavaisuus tuntuvat olevan nuorten suunnittelijoiden toimintatapa. Siinä on kai osittain kyse taloudellisuudesta, mutta monet ovat kiinnostuneita myös rajojen rikkomisesta.
Design on sellaista nykyään. Joillakin aloilla, kuten graafisen suunnittelun alalla, on vakituisia työpaikkoja. Tai voi mennä 3D-mallintajaksi arkkitehtitoimistoon. Mutta jos haluaa tehdä luovempaa suunnittelua, pitää pystyä tarjoamaan laajemmalla skaalalla. Pitää voida lähteä erilaisiin projekteihin ja soveltaa niihin omia menetelmiä.
Onko Helsingissä taloudellisesti kannattavaa toimia näin?
Ei se helppoa ole, mutta luotan saavani töitä, koska olen puuseppä. Berliinissä huomasin, ettei kannattavia töitä ole helppo löytää. Projekteja oli paljon, mutta rahaa ei. Ongelmaa lievensi se, että Berliinissä asuminen on halpaa, mutta Helsingissä on yleisesti ottaen helpompaa löytää maksavia asiakkaita.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on työpajan ja henkilökohtaisen uran suhteen?
Haluaisin työpajan vakiinnuttavan paikkansa. Lisäksi haluaisin esitellä omia projektejamme taiteen tapaan. En ole mikään näyttelyfani, mutta haluaisin löytää tavan esitellä yhteisömme töitä. Olemassaolostamme tiedetään, mutta edelleen pitää vähän ponnistella. Haluan kasvaa orgaanisesti ja kaupallistaa jonkin verran, mutten ole ihan varma, miten se tapahtuu. Sille pitää antaa aikaa. Meillä on hyvä yhteisö ja ilmapiiri, joiden ansiosta uskon, että etenemme oikeaan suuntaan.
Mikset pidä näyttelyistä?
En tiedä. Ne ovat niin väliaikaisia. Paljon työtä menee hukkaan. Tähän vaikuttaa taustani. Olen nähnyt liikaa taideprojekteja. Sitä puurtaa näyttelyn eteen, joka myöhemmin vain varastoidaan. Siksi pidän huonekaluista ja muista funktionaalisista esineistä. Niitä voi käyttää eikä niitä hylätä valmistuksen jälkeen. Olisi kiva järjestää tapahtumia ja antaa ihmisille jotakin. Näyttelyyn kutsutaan ihmisiä nauttimaan taiteilijan töistä. Minä ajattelen asian päinvastoin, että ihmiset tulisivat paikalle nauttimaan olostaan.
Tallenna