Weekly
  • Weekly Mix

Weekly Mix #10: Teemu Suviala

  • Musiikki
  • Weekly Mix

Luovana johtajana designtoimisto Collinsilla työskentelevä Teemu Suviala sanoo, että Yhdysvalloissa olisi tilaa suomalaiselle osaamiselle. Hän kokosi viiden tunnin Weekly Mix-soittolistan luovaan ajatteluun. 

Teemu Suvialan soittolistasta tulee mieleen nostalginen kuva New Yorkin mainosmaailmasta. Mielikuva osuu lähelle. Luovana johtajana designtoimisto Collinsilla työskentelevä Suviala kertoo pitävänsä nostalgiasta – vähintään yhtä paljon kuin tulevaisuudesta.

New Yorkin hommien lisäksi Suviala on mukana perustamassa syksyllä Helsinkiin ja internetiin avautuvaa Tre-lifestylekauppaa.

Miksi teit viisi tuntia kestävän listan?

Lähdin tekemään sitä nightshift-mixtapena. Musiikkina, joka sopisi myöhään luovaan ajatteluun. Ei välttämättä yötyöhön, vaan meditatiiviseen tilaan. Kun lista alkoi olla valmis, tajusin, että se on tribuutti suosikkimuusikolleni Arthur Russellille. Russell oli klassisesti kouluttautunut sellisti, joka teki countrymeininkiä ja sellaista vasemmalle kallistuvaa vinksahtanutta diskoa.

Miksi Russell on suosikkisi?

Russellissa yhdistyy jazz, klassinen, singer-songwriter ja disko. Koen henkistä yhteyttä siihen, että yrittää etsiä tekemiseen aina uuden kulman. Russell leikki paljon intuitiolla, tutki asioita, mutta töissä oli myös harkittuja systeemejä ja matriiseja. Biisit oli kirjoitettu, mutta niitä pystyi soittamaan monella eri tavalla, ja lopullinen esitys saattoi olla aina erilainen.

Samaistun tähän lähestymiseen luovassa työssä. Intuitiota ja järjestelmällisyyttä.

Mahtavaa. Kerro lisää listan tarinasta.

Siinä on analogia luovaan prosessiin. Heittäydytään johonkin eteeriseen universumiin, jossa kaikki on mahdollista. Pikkuhiljaa syntyy rakenne ja täydellinen pop-biisi. Sitten kaikki alkaa uudestaan alusta. Lopussa Pet Shop Boysin Left To My Own Devices nousee mahtipontiseen jousisovitukseen ja sen jälkeen tulee laskeudutaan Johnny Mathisin Mistyyn. Tämä droppi on siirtymävaihe uudestaan syntyvien maailmojen välillä. Russell kirjoitti musiikkiaan usein tälläiseen mantramaiseen rakenteeseen ja sanoikin haluavansa tehdä buddhistista purkkamusiikkia (buddhist bubblegum music).

Asut New Yorkissa ja siirryit helmikuussa Wolff Olinsilta Collinsin luovaksi johtajaksi (Executive Creative Director). Mitä työelämääsi kuuluu?

Suurin osa nykyisestä työstäni on muutoksen johtamista. Kyseessä voi olla uusi organisaatio, brändi, tuote, kulttuuri tai palvelu, joka pitää saada uusille urille, tuottamaan radikaalisti enemmän merkitystä ihmisille. Collins on tämän hetken kiinnostavimpia ja nopeimmin kasvavia designtoimijoita Yhdysvalloissa. Monipuolisia asiakkaita, kuten Spotify, Facebook, Coca-Cola, Target ja Guggenheim, täydentää uskomattoman lahjakas tiimi strategeja, suunnittelijoita ja teknologisteja. Tämän tiimin ja yrityksen luotsaaminen yhdessä muun johdon kanssa on juuri sitä, mitä nyt haluan.

Miten se tehdään?

Kartoitamme, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat, minkälaista positiivista vaikutusta maailma kaipaa ja mitä menneestä on jäänyt. Sitten pop-biisi alkaa rakentua näistä muodostuvan yhteisen idean päälle.

© DANA SCRUGGS

Olet yksi uuden lifestylekauppa Tren perustajista. Mikä on suhteesi fyysisiin objekteihin?

Tällä hetkellä esineet ympärilläni ovat leluja, minulla on lapsia. Itse asiassa olen tälläkin hetkellä huoneessa, joka on täynnä leluja! Firman perustaja Brian Collins keräilee erilaisia leluja, ja monia muita asioita.

Lelujen ja niiden kaaoksen rinnalla haluan nähdä jotain hyvin pelkistettyä. Minimaalisuus ja runsaus – tämäkin on analogia Russelliin – kulkevat ajallisessa jatkumossa. Se on luuppaavaa aaltoliikettä. Minimalismi on alusta kaikelle kreisiydelle, mitä voi tapahtua.

Taustasi on graafisessa suunnittelussa. Mitkä ovat tärkeimmät taitosi ja työkalusi nykyisessä työssäsi?

Koulutuksen kautta saatu ymmärrys asioiden yhteyksistä ja kontrasteista. Käytän sitä esimerkiksi, kun mietin millaisia tiimejä laittaa kasaan.

Johtamistaidot ovat oleellisia tällä hetkellä, ja yhteyksien ja mahdollisuuksien näkeminen. Jenkeissä nähdään designjohtamisen mahdollisuudet. Isot yritykset palkkaavat muotoilijoita chief design officereiksi, työskentelemään johtoryhmissä monenlaisten isojen haasteiden parissa.

Mitä muuta alalla tapahtuu Atlantin sillä puolella?

Selkeä muutos on siirtyminen brändikeskeisestä asiakaskeskeiseen tekemiseen. Siihen, että ymmärretään loppukäyttäjää. Kyse ei ole brändikokemuksesta, vaan jonkin merkityksellisemmän tuottamisesta asiakkaalle. Se on kilpailuvaltti yritykselle. Monet eri aloja uudistavat firmat, kuten Spotify, Uber ja Apple, ovat lähteneet miettimään, mikä olisi asiakkaalle merkityksellisempää ja elämyksellisempää.

Mitä toisit sieltä takaisin Suomen skeneen?

Minulla on aina ollut käsitys, että osaaminen on Suomessa korkeatasoista. Ehkä kysyisin, mitä sieltä voisi viedä globaaleille markkinoille.

Minulla on aika hyvä pääkallopaikka nähdä, millaista erilaista luovaa tekemistä Nykissä on. Tiedän, että täällä olisi tilaa sille osaamiselle. Kilpailu on kovaa, mutta markkinat ovat isot ja tekemistä on paljon.

Suomessa on ollut aika lannistunut ilmapiiri. Näkyykö se sinne?

Viime aikoina on näyttänyt paremmalta, uusia ravintoloita auennut ynnä muuta. Tässä ajassa ei pidä lannistua, vaikka helposti voisi olla pessimisti. Kriisejä ja aallonpohjia voi käyttää voimavaroina. Siksi muutokset, ja jopa kriisit kiinnostavat – oma asenteeni on joskus jopa yltiöpositiivinen. Kriiseissä on mahtava voima piilotettuna, se pitää vain kanavoida oikein.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..