Weekly
  • Sarjat

Vuosi Helsingin muotoilujohtajana

Anne Stenrosin mielestä päivä on hyvä silloin, kun oppii jotain uutta. Weekly selvitti, mitä kaupungin muotoilujohtajan päivät pitävät sisällään.

Anne Stenros nimettiin Helsingin kaupungin ensimmäiseksi muotoilujohtajaksi vuoden 2016 syksyllä. Muotoilujohtajan rooli on herättänyt paljon kiinnostusta myös ulkomailla.

Kyseessä on harvinaislaatuinen tehtävä koko maailman mittakaavassa, sillä vastaavia Chief Design Officerin (CDO) tehtäviä on perustettu vasta muutamia. Uuden tehtävän tarkoitus on hyödyntää muotoiluajattelua ja vahvistaa kokeilukulttuuria.

Helsinki Design Weekly tapasi Stenrosin ja keskusteli hänen kanssaan työstä ja sen merkityksestä.

Toimit Helsingin kaupungin muotoilujohtajana, vaikka koulutustaustasi on arkkitehtuurin teoria. Mistä on kysymys?

Opiskelin Suomessa arkkitehdiksi ja tein sitten toisen ylemmän tutkinnon Berkeleyssä ja väittelin tohtoriksi arkkitehtuurin teoriasta.

Sen jälkeen näin joka paikassa lasia; lasikattoja ja -seiniä. Päättelin, ettei minulle ollut tilaa miesvaltaisessa arkkitehtuurin opetuksessa, joten käännyin muotoilun puoleen, osittain myös perhetaustani johdosta.

Toimin yhdeksän vuotta Design Forum Finlandin toimitusjohtajana ja markkinoin suomalaista muotoilua sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Minut rekrytoitiin johtamaan Hong Kongin Design Centreä, ja siellä ollessani minut rekrytoitiin Koneen ensimmäiseksi muotoilujohtajaksi, joten palasin Suomeen.

Syyskuussa 2016 sinut nimitettiin Helsingin kaupungin ensimmäiseksi muotoilujohtajaksi. Mikä sai hakemaan paikkaa Koneen jälkeen?

Lähdin Koneelta hoitamaan professorin virkaa Aalto-yliopistossa, mutta se ei ollut minun juttuni. En nähnyt siellä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Minulla oli kymmenen Koneella vietetyn vuoden jäljiltä paljon tavoitteita ja kunnianhimoa. Se oli kovaa työtä, johon verrattuna yliopisto tuntui hitaalta.

Olet aina matkoilla! PR taitaakin olla iso osa rooliasi muotoilujohtajana.

Kyllä, olen puhuva pää. En tiedä, millaista muilla aloilla on, mutta muotoilumaailmassa konkretia edellyttää kasvoja. Kyse ei ole nerokkaasta luovuudesta vaan asioita aikaansaavasta luovasta yhteisöstä.

Ensimmäisen muotoilujohtajan rooli on herättänyt paljon kiinnostusta, varsinkin ulkomailla. Ihmiset haluavat tietää, mitä tässä asemassa voi tehdä ja millaisen toimenkuvasta voi kehittää, jotta sen voisi kopioida muihin kaupunkeihin. Työni on hyvin kontekstisidonnaista, joten siitä voi kyllä soveltaa parhaita käytäntöjä, mutta kopioiminen ei oikein onnistu, koska rooli määrittyy kulttuurin, kontekstin ja organisaation maturiteetin mukaan.

Työn tämä puoli vaikeuttanee aikaansaamista kaupunginhallinnon sisällä?

No, työ koostuu kolmesta osasta. Julkista esiintymistä vaativa puoli on kaupungin design-brändäys. Toinen aspekti on tulevaisuuden luotaus ja ideoiden esittely kaupungin hallinnolle ja toiminnoille. Kolmas osa-alue on ideoiden kehittäminen ja toteuttaminen kaupungin toimintojen tukemiseksi. Nämä ovat kaikki aika erilaisia tehtäviä.

Olen toistaiseksi ollut mukana kahdessa ensimmäisessä, eli ennustavassa suunnittelussa ja julkisessa puolessa, mutta en juurikaan toteuttamisessa. Kesäkuun jälkeen ryhdyn edistämään Helsinki Labia, jonka läpikäynti vie enemmän aikaa. Lab on mielestäni ikään kuin emoalus. Kaupungilla on jo käynnissä niin monta aloitetta, ettei ole syytä aloittaa uusia, vaan on parempi koostaa käynnissä olevia labroja tukeva tiimi.

Muotoilujohtajan nimitys osoittaa, että kaupunki uskoo muotoilun taloudellisiin ja strategisiin hyötyihin. Onko näin?

Kyllä. Se taisi alkaa vuonna 2010, kun Helsinki oli EU:n kulttuuripääkaupunkina. Vuonna 2012 kaupunki valittiin maailman design-pääkaupungiksi, minkä jälkeen muotoiluun on panostettu paljon vaivaa ja resursseja. Se on kuitenkin tapahtunut enimmäkseen projektien ja tapahtumien tasolla, mutta nyt ensimmäistä kertaa muotoilu on oikeasti mukana myös strategiatasolla.

Miten muotoilu voi mielestäsi hyödyttää julkisen sektorin palvelujen suunnittelua?

Mielestäni hyötyä syntyy kahdella tavalla. Yleisesti ja myönteisesti ajatellen muotoilulla voidaan taata entistä parempi kansalaiskokemus. Muotoilu voi myös antaa näkökulmaa tulevaisuuteen, koska suunnittelijat katsovat aina eteenpäin ja keskittyvät kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.

Esimerkiksi Helsingin neljä tulevaisuusskenaariota vuodelle 2030 sisältää työkaluja strategiseen keskusteluun. Yli 250 kaupungin johtohenkilöä on osallistunut työpajoihin, joissa on keskusteltu tulevaisuuden kansalaiskokemuksesta, jotta voitaisiin tehdä valistuneita päätöksiä.

Miten skenaarioihin on suhtauduttu?

Hyvin positiivisesti ja sitoutuneesti. Ehkä osittain työpajojen ansiosta, mutta myös koska skenaarioihin perustuvat työkalut ovat hyvin visuaalisia. Kyse ei ole vain tilastoihin perustuvasta lineaarisesta ja analyyttisestä ajattelusta vaan intuitiivisemmasta, mahdollisuuksiin perustuvasta keskustelusta. Se täydentää vanhaa skenaarioihin perustuvaa suunnitteluprosessia, mutta se on epälineaarinen ja pohjaa ennemmin intuitioon kuin analyyttiseen lähestymistapaan. Silti se perustuu faktoihin, koska olemme tehneet paljon tutkimusta.

Onko neljän skenaarion suhteen havaittavissa konsensusta? Onko joku niistä selvä voittaja?

Perusajatus on, että arvoa luodaan tulevaisuudessa yhdessä sen mukaan, kuinka halukkaita ja kykeneviä ihmiset ovat osallistumaan. Yhdessä tapaamisessa äänestettiin voittajaksi aktiivisesti yhteistoimintainen jakamiskaupunki, vaikka toki tiedämme, etteivät kaikki voi käytännössä osallistua yhtä paljon yhdessä tekemiseen.

Itse asiassa kaikki skenaariot ovat jo olemassa jossakin määrin. Tulevaisuuden kysymyksiä on, kuinka voimakkaasti haluamme edistää niistä jotakin. Huomaamme, että ihmiset haluavat osallistua yhdessä tekemiseen, ja lisäksi ihmisiä innostaa globaali ja lokaali ajattelu. Näen, että tulevaisuudessa joudumme yhä enemmän käsittelemään kansalaisdemokratiaa ja yhteistyötaloutta. On parempi sopeutua siihen kuin sulkea silmät.

Ihmiset tekevät aloitteita ja haluavat osallistua kaikkialla maailmassa. Kyseessä on liike empatiasta emansipaatioon. Ihmiset haluavat tehdä jotakin. Nuoret suunnittelijat sanovat kaikki, etteivät halua valittaa vaan saada jotakin aikaan. Ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun muotoilusta on tullut poliittista. Asiat muuttuvat.

Onko toimistosi kaupungintalolla?

Kyllä. Minulla on oikea huone, jonka oven saa kiinni ja seinät ovat täynnä enimmäkseen strategiseen suunnittelutyöhön liittyviä papereita. Seinällä on valmistelemamme julkaisun leiska, visiokartta ja aikajana. Sitten on laatikoittain papereita, koska minulla ei ole aikaa tyhjentää niitä. Menen työpajasta toiseen ja poimin mennessäni mukaan noita ruskeita laatikoita. Olisi ihanaa, jos olisi enemmän tilaa!

Mielenkiintoista, että ripustat strategiset ja tekniset suunnitteluasiakirjat niin selvästi näkyville.

Se innostaa ja hyödyttää keskustelua, ja on tapa käydä dialogia. Kun ihmiset tulevat käymään toimistossani, voin selittää ja he voivat kommentoida. Jos suunnitelmat ovat vain tietokoneella, ne katoavat, kun suljen läppärin kannen. Olen vanhanaikainen ihminen ja pidän kovasti tietojen asettamisesta näkyville.

“Minusta on hyvin tärkeää yrittää helpottaa naisten tilannetta työelämässä”, Anne Stenros sanoo.© PEKKA KARHUNEN

Mitä muotoilujohtajan arkeen sisältyy?

Pidän yleensä puheen tai pari päivässä.

Helsingissä vai ulkomailla?

Helsingissä tai muualla Euroopassa, minulla on paljon tapaamisia. Yritän pitää ne minimissä, mutta kysyntä on kova. Lisäksi olen mukana nuorten naisten mentorointiohjelmassa.

Se liittyy varmaan lasikattoihin, joihin törmäsit urasi alkuaikoina?

Kyllä. Viisi vuotta sitten luin paljon, koska olin niin turhautunut tilanteeseen. Kokouksessa oli kymmenen ihmistä, ja minä olin aina ainoa nainen. Tilanne oli erityisen paha varsinkin tekniikan alalla. Perustimme muutaman ystävän kanssa Women in Tech -tapahtumafoorumin, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Seuraava tapaaminen on lokakuussa. Olemme varanneet koko Finlandia-talon 1000 naisen käyttöön.

Minusta on hyvin tärkeää ottaa nämä asiat huomioon nyt ja yrittää helpottaa naisten tilannetta työelämässä.

Outoa, että tasa-arvoisena pidetyssä Suomessa on niin suuri sukupuolten välinen epätasapaino.

Prosessi on hidas. Tilanne oli paranemaan päin viisi vuotta sitten, mutta nyt suunta on valitettavasti taas toinen. Naiset kärsivät aina, kun talous on kovilla.

Yritän ehtiä myös työpöydän ääreen hoitamaan sähköposteja ja päästä kokouksiin. Illalla menen yleensä vielä jonnekin pitämään puheen ja kotona valmistelen seuraavan päivän esityksen.

Mitä tapahtuu, kun parin vuoden pesti muotoilujohtajana on hoidettu?

Pesti suunniteltiin alun perinkin kahden vuoden innovaatioprojektiksi kaupungin skaalamuutoksen ja uuden strategian vuoksi. Tarkoitus on saada käsitys roolista ja Helsinki Labin konseptista sekä laatia jatkosuunnitelmat. Muotoilujohtajaa ei haluttu sitoa vanhaan järjestelmään, jonka tiedettiin muuttuvan.

Oletko jatkossakin mukana kuvioissa?

Jos täällä riittää haasteita. Tässä iässä tiedän jo olevani muutosjohtaja. Päätös riippuu siitä, kuinka monia uusia asioita näen edessäni. Tämä ei ole kiveen hakattu päätös. Jos voin tehdä jotakin hyödyllistä tai toteuttaa uusia ideoita, teen sen mielelläni, mutta business as usual on jonkun muun hommaa. Minusta oppiminen on äärimmäisen tärkeää ja päivä on hyvä aina silloin, kun oppii jotakin uutta.

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..