Weekly
  • Sarjat

Fontilla on valtaa

  • Fontit

Ei ole yhdentekevää, millaisilla kirjaimilla kirjoitamme. Kolme typografian ammattilaista kertoo, miksi fontilla on väliä.

Kirjaimet, nuo tekstin pienet yksiköt, kantavat mukanaan kokoaan suurempaa merkitystä.

New York kirjoitetaan Helveticalla, Pariisi Frutigerilla. Ja kun valkoinen teksti on Johnston Sansilla sinisellä palkilla ja sitä ympäröi punainen ympyrä, tiedät, minkä kaupungin metrossa ollaan. Tämä tasan sata vuotta sitten rakennettu brändi on kultainen ja klassinen esimerkki, jonka ilmeen ydin on oma fontti. Lontoosta ovat ottaneet mallia lukuisat kaupungit – ja yhä useammat yritykset ja jopa maat.

Digitalisaation ja web-fonttien myötä merkistöistä on tullut yhä yleisempi työkalu oman viestin kerronnassa.

”Valtavan iso määrä kaikesta tiedosta tulee edelleen tekstin muodossa, tuli se sitten tietokoneen näytöltä tai paperilta. Silloin typografia on keskeisessä osassa,” sanoo fonttisuunnittelija Jarno Lukkarila.

Omasta typografista on tullut yksi tärkeimmistä asioista brändin tai identiteetin suunnittelussa. Viime vuosina oman fonttinsa ovat lanseeranneet muun muassa Flow Festival, Helsingin kaupunginmuseo, Iittala sekä Kyrö Distillery.

Ruotsi lanseerasi oman maafonttinsa, Sweden Sansin, kolme vuotta sitten. Sen suunnittelijat Söderhavetilta kertovat pyrkineensä tekemään fontin, joka on mahdollisimman lagom.

Mikä on Helsingin fontti? Ei suinkaan sama kuin Nykissä eli Helvetica, jolla metron tekstit ovat?

Helsinki Avoin Sansin on suunnitellut Kokoro & Moi. Sitä käytetään kaupungin julkaisuissa ja materiaaleissa. Helsinki Avoin Sans ei ole kuitenkaan iskostunut kaupunkilaisen mieleen ja tulevaisuuskin on epävarma. Kaupungin ulkoasua uudistetaan, eikä ole vielä varmaa, jääkö fontti käyttöön.

Yksi fontti on kuitenkin jokaisen suomalaisen mielessä tiukasti.

© TYPOLAR

Uudet mallikirjaimet otettiin kouluissa käytössä tänä syksynä.© TYPOLAR

Ensimmäinen oma fontti

Lyijykynä. Kaunovihko. Sanelu.

Vaikka mallikirjaimet ovat ihan uudet, tulvii niitä katsoessa päähän muistoja. Taulusieni, pulpetti, piirtoheitin. Koulu!

Uuden opetussuunnitelman myötä peruskouluihin otettiin tänä syksynä käyttöön uudet mallikirjaimet. Jarno Lukkarilan suunnittelema Alku-fontti perustuu perinteiselle kallistuvalle kirjoitustyylille, jota ollaan käytetty suomalaisissa kouluissa jo lähes kolmisenkymmentä vuotta. Siksi Alku tuntuu niin tutulta.

”Jokainen kirjain muodostetaan yhdellä vedolla ja muodot on karrikoidun yksinkertaisia, jotta ne olisi mahdollisimman helppo piirtää”, kuvailee Lukkarila.

Suunnittelutyössään hän tutki suomalaisen käsialan historiaa. Suomessa on ollut käytössä mallikirjaimet jo 1930-luvulta asti. Kirjaimet suunnitteli arkkitehti Toivo Salervo. Vuonna 2004 alettiin koulussa opiskella tekstauskirjaimia kirjoituskirjaimien, eli niin sanotun kaunon rinnalla.

Uuden opetussuunnitelman myötä lopetetaan kokonaan kaunokirjoituksen opettaminen.

”On todettu, että oppilaat kirjoittavat vähemmän käsin ja saattavat oppia kirjoittamaan laitteilla jo ennen koulua. Kun kirjaimet opitaan näppäimistöltä, tuntuu kummalta alkaa opetella sellaisia kirjaimia, jotka sidostetaan yhteen.”

Jatkossa kouluissa voidaan käyttää kaikki resurssit yhden kirjoitustyylin opettelemiseen ja aikaa riittää myös näppäintaitojen harjoittelemiseen.

Kaunokirjoituksesta luopuminen on herättänyt nostalgikoissa vastustusta. Syytä suureen huoleen ei ole. Uusi Alku-merkistö mahdollistaa kirjainten sidostamisen. Kirjaimet on suunniteltu siten, että nopeasti kirjoittaessa kirjaimet alkavat yhdistyä ja käsiala muistuttaa kaunokirjoitusta.

”Se on jopa suositeltavaa nopeammassa kirjoituksessa, sillä se on luontevaa.”

Kun opetussuunnitelmaa tehtiin, otettiin huomioon tutkimukset käsin kirjoittamisen merkityksestä. Lukkarila kertoo hätkähtäneensä ymmärrettyään, miten heikosti oppilaat osaavat nykyisin kirjoittaa käsin.

”Koen tärkeänä, että voimme jatkaa käsin kirjoittamisen taitoa ja traditiota. Tuntuisi vaaralliselta, jos meiltä pyyhkäistäisiin sähköt pois eikä kukaan osaisi kirjoittaa.”

Lettering-artisti Antero Nuutinen on piirtänyt muun muassa Hang Up -skeittilehden ja My Helsingin tunnukset. © ANTERO NUUTINEN

Kiksit kun kone toimii

Lapsuuden käsiala ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa.

”Minulla oli koulussa ihan kauhea käsiala!” kertoo Antero Nuutinen. Se on yllättävää, sillä nykyisin Nuutinen tekstaa työkseen.

Graafikko ja lettering-artisti Nuutisen esimerkki luo toivoa kaikille harakanvarpaita raapustaville, mutta toisaalta todistaa, että vain harjoitus tekee mestarin. Nuutinen pitää erityisesti kaunokirjoituksesta ja on kehittänyt käsialaansa muun muassa harjoitellen kalligrafiaa siveltimillä.

Hänen intohimonsa tekstaaminen (lettering), on sanan tai lyhyen tekstin piirtämistä. Se on fonttisuunnittelua vapaampaa, sillä kirjainten tarvitsee toimia keskenään vain kyseessä olevassa yhteydessä.

Nuutinen on piirtänyt muun muassa Hang Up -skeittilehden ja My Helsingin tunnukset.

”Tarkoitus on, että se näyttää tosi helposti tehdyltä, mutta oikeasti sitä on muokattu ja säädetty.”

Sekä Nuutinen että Lukkarila suhtautuvat kirjaimiin intohimoisesti. Lukkarila kertoo miettineensä paljon fonttien vetovoimaa.

”Siinä on sellainen keksijä ja käsityöläismeininki, kun saa tietyn jutun toimimaan tekstinä. Siitä saa kiksejä. Suuri määrä yksityiskohtia muodostaa yhdessä kokonaisuuden, kuin koneen, jonka toimivuus on kiinnostavaa.”

Elitisitistä näpertelyä?

Fonttifiilistely tuntuu välillä olevan elitististä: on suunnittelijoita, jotka eivät voi lukea huonosti ladottua kirjaa. Eikö kirjain kuitenkin ole vain pikkuseikka?

Ei. Kirjaimen voima on kokoaan suurempi.

Tekstin muoto vaikuttaa suoraan sen luettavuuteen. Werklig-suunnittelutoimiston Tiina Latva alleviivaa suunnittelijan roolia:

”Voimme vaikuttaa siihen, että esimerkiksi joku tärkeä raportti on helposti luettava.”

Esimerkiksi käyttöehtojen, terms and conditions, paperinmakuinen ulkoasu ja versaalien käyttö on usein yritysten tietoinen valinta.

”Fontti voi kertoa tekstin piilotettuja viestejä. Onko fontti huutava, anteeksipyytelevä, hiljainen?”, hän herättelee miettimään.

Kyky lukea ja ymmärtää mediaa ja nähdä sen tuottamien ilmiselvien merkitysten taakse onkin medialukutaitoa. Osa taitoa on, että osaa myös lukea tekstin muodon ja ulkoasun merkityksiä – ymmärtää, mitä kirjaimilla halutaan sanoa.

Siksi fontilla on valtaa.

Work by Werklig © WERKLIG
123

Work by Werklig © WERKLIG
123

Tilaa Helsinki Design Weekly sähköpostiisi.

Helsinki Design Weekly -verkkojulkaisu esittelee muotoilukentän ajankohtaisia ilmiöitä eturivin kirjoittajien voimin ja herättää keskustelua alan tulevaisuudesta..